Mamman Liisa. No eikös se jo Pekka Suruttoman poika? (Merkitsevästi, työssään.) Niin-kuin-niin… rakastanut?
Silja (Ynseästi.) No siitähän minä nyt huolisin… laiskasta pojasta.
(Puuhailee) Joka on kuin tyhjä tuppi… koko poika!
Mamman Liisa (Kuin itsekseen, toistellen.) Rakastanut… rakastanut… Ah, se rakkaus… ah, se rakkaus… Usko, toivo ja rakkaus! (Kuin osaksi Siljalle puhuen.) Jos tässä sattuisi kunnon mies niissä rautatienmiehissä, niin… (varmemmin) niin vaikka tässä vielä rakastuisinkin. (Raappii kuvettansa.) Vaikka… vaikka tässä tyttö rakastua räväyttäisi. (Jatkaa työtään. Kuin itsekseen.) Olisikin tässä mies tarpeen… Tuosta Pekasta ei ole enää taikinan alustajaakaan. (Ryhtyy panemaan tupakoita kukkaroon, vihellellen samalla säveltä: Nyt kukkivat j.n.e.)
Jorkka (Aina reipas, rehti, mutta ei puukkopuheissaankaan itse asiassa raaka, vaan on se tavallista peloittelevaa näyttelemistä, pohjaltaan leikkiä, vaikka tekeytyykin kuin olisi se totta. Saapuu reilusti, hytkäyttää Liisan vihellyksen tahdissa jonkun askeleen.) He-hei!… Täälläpä!… Eukot täällä viheltävät ja (Siljaa tarkottaen) tyttärillä kahvi kiehuu! (Viskaa laukkunsa penkille.) No, terve taloon sitte!… Terve ja (Siljalle, äkkiä, reilusti)… sanonko ma jo vieläkin enemmän?
Mamman Liisa (Kuin kylmäkiskoisesti ja itsekseen.) Sanonko ma!…
Siinäkin taas yksi tyhjällä rehentelijä. (Jorkalle.) Oletko sinä saman
maan uskonveljiä kuin tämä äskeinenkin mies… Juikurinen, vai mikä
Joikurinen se olikaan?
Jorkka. Häh? (Rivakasti.) Minäkö!… Ei, emäntä! Elä usko! Tämmöiset pojat ovat siitä maasta, josta lauletaan jotta: (Laulaa reippaasti.)
Kun Härmän pojat ajavat niin tien on oltava (rennosti) auki… auki… auki! Kun Härmän pojat…
(Keskeyttää. Pekka Eevastiina palaa vesiämpäriä kantaen.) No tuo se nyt on varmaankin se Eevastiina. (Asettuu Siljan eteen, kädet housuntaskussa kuin rehennellen, ja katsoo silmiin) Ja tämä korea tytön nupukkako se on sitte se kuuluisa "Mamman Liisa"? (Silja yrittää poistua, mutta Jorkka asettuu eteen) Häh, Liisa?… Sinäkö se olet se "Mamman Liisa"?
Silja (Sysää syrjään, katse kuin ujona maassa, närkästyen.) Mene siitä!
(Menee ohi ja ryhtyy nyyttejään järjestelemään.)
Pekka Eevastiina. Liisa on se, joka siellä tupakkaa kukkaroon panee.
Tämä on Silja.