Mamman Liisa (Suu auki puhuen.) Eihän niitä usein. (Neuvoo sormellaan.)
Katsohan tuota… poskihammasta… Näkyykö?
Juikurinen (Tirkistää suuhun.) Niinpähä näkyy olevan. Hittokohan sille on tullutkaan, kun se… (tarkastaa visummin.) Kylläpä on ilennyt heittäytyä hammas pahoille kujeille. (Tarkastaa yhä visummin. Omalla tavallaan.)… Ei siellä Savon maassa ilkiä hampaat pitää tuommoista peliä.
Mamman Liisa (Käy sylkäisemässä.) Pahanhengen hammas… kun rupeaa reistailemaan työaikana! (Pureksia vätystää toista suupieltään.)
Juikurinen (Jatkaa omaansa.) Mutta kyllähän siitä kalu tulee, kun tässä vain ensin keksitään konstit.
Mamman Liisa (Jatkaa omaa harmittelevana.) Pahanhengen kiusauskin on helpompi kantaa kuin tuo hammassärky. (Pyörähtää touhuissaan kuin voitokkaasti, toiseen asiaan mennen.) Niin-kuin-niin! (Äkkiä Juikuriselle.) No… ja entäs sitte? (Puoli-itsekseen, touhuten.) Entäs sitte, kysyi piru pyöveliltä.
Juikurinen (Kuin pulassa.) Ka, eipä tässä sitte enää mitä sen ihmeempää ilkiä olla. (Lähtöä tehden.) Pistäännyn vain tässä ulkosalla haukottelemaan nuo enimmät unen perut pois. (Menee, kuin selitellen jäähyväisiksi.) Unen… unen perut haukottelen tässä ijäkseen pois.
Mamman Liisa (Itsekseen.) Aika miehen makkara! Kuka syntinen hänet lie siittänyt senkin. (Silja saapuu nyytteinensä.) Ka siinähän se jo Siljakin työntyy! (Tervehdykseksi.) No-o ka, tyttö nyytteinesi! Siitäkö rämmit Kiikkisen Rapasuon poikki?
Silja (Asettelee nyyttejänsä penkille. Yksin ollessansa tunteellinen, muulloin aina reipas.) Ka siitähän tuota. (Nyytti putoaa.) Tuo nyytin pahuus, kun ei penkillä kestä! (Panee nyytin takaisin penkille.) Ja se Ahvenaisen leski kun sanoi, jotta ne rautatieläiset ostavat kahvia, vaikka olisi miten paljo keittäjiä… niin arvelin, jotta joudanhan tästä minäkin kahvinkaupalle.
Mamman Liisa (Touhuaa tupankanleikkuupuuhissa, rallattaa omissa askareissaan jotenkuten rallatuksen mukaan kuin lehahtelemalla hieman liikahdellen.) Ral-la-la-la-la j.n.e. (Leikkelee tupakan lehtiä penkillä veitsellä, Siljalle.) Katsopas, Silja, sitä pannua ja pane siihen sikuria ja kahvia, niin saa tässä vaikka tulokahvit härpätä, jotta ei kieli suuhun kiinni kuiva. (Silja tottelee. Liisa viheltää äskeistä laulua. Äkkiä) Entäs, Silja… joko sinä olet saanut sulhasen?
Silja (Ynseästi.) No mitähän minä nyt tuolla tekisin! (Estää pannun kuohumasta) On tässä vielä ikää… Nyt kun se kuohuu… tuo kahvi!… Äs! (Estää)