Mamman Liisa (Varusteleikse tupakan panoon; itsekseen äskeistä omaansa toistellen.) Israelia… Israelia Egyptin maassa… niin on niitä täällä.
Mikko Siunattu (Panee tupakkaa; toistelee omaansa.) Ukko… ukko Juikurisen poika hän on, Antti Hermanni. (Liisalle.) Ja se on uskovaista… taikka niinkuin ristikansaa se tään Juikurisen puolen kansa, eikä semmoista syntistä ja paatunutta väkeä niinkuin nyt tääkin… (pistää tupakkakukkaron vyönsä alle) vaikkapa nyt tääkin minä.
Mamman Liisa (Panee tupakkaa, kuin itselleen paheksuen.) Täällä tuo kääntyy jo koko kansa sen isäpaholaisen uskoon. Kirkossakävijöitäkään ei ole enää senkään vertaa kuin ennen vanhaan kuuluu olleen mustanpenkin istujiakin. (Sytyttää piippunsa.) Tottapa se sitte rankaisee siitä, kun eivät enää pellotkaan kasva, vaikka heitä taivaan mannalla syöttäisi. (Mikko Siunatulle.) Tultako sinä? He tästä! (Antaa tulen piippuun.)
Mikko Siunattu (Hokee.) Ka!… No! (Sytyttää.) Pah… pah… pah, pah! (Lähtöä touhuten, Juikuriselle.) Ka niin, Antti Hermanni..? (Merkitsevästi.) Kuten siis puhuttu, niin… (Liisalle.) Ja yhäkö se tääkin Liisa on vain niinkuin tää tyttö? (Touhuaa rukkasiansa etsien.) Yhäkö… yhäkö hän on vain tyttö… (Pekka Eevastiinalle.) Sano sinä, Pekka Eevastiina, hänelle (tekee lähtöä)… sano hänelle, sano, jotta hänen pitää ottaa mies… Sillä, sano Liisalle, että Sanassakin seisoo, että parempi se on naida kuin… niinkuin… kuin häntä sanoisi: palaa. (Ovessa, jäähyväisiksi.) No… ka niin…
Mamman Liisa (Juikuriselle, kuin itsekseen arvellen.) Vai sieltä sinä olet oikean ristikansan puolesta! (Äkkiä.) No, entäs onkos siellä niin kunnollisia hampaankatsojia, että saisivat hammaskivun asettumaan paljaalla suuhun katsomisella?
Juikuriselle (Kierrellen.) Kyllähän sitä Savon maassa on viisasta, jos lie hurskastakin.
Mamman Liisa. Minulla kun on jo kahtena yönä tuota poskihammasta pakottanut, niin lähetin jo hakemaan Lullu mustalaista sitä tohtoroimaan, mutta missä hän viipynee, kun sitä ei jo näy. (Muuttaa puheen äkkiä.) Vaikka taitaisit sinäkin ymmärtää sen verran hampaan päälle?
Juikurinen (Kierrellen, leikkisällä sävyllä.) Ka… Enpä häntä ilkiä suorastaan kehua… Se riippuu paljon hampaastakin.
Mamman Liisa (Nopsasti.) No, sittepä tässä asia selkeneekin, niin jotta ei tarvitse mustalaiselle maksaa… Tulehan ja katso, piruko se tuota poskihammasta siellä oikein jäytää, kun se viime yönäkin sitä jomotti kuin olisi sata pirua ollut syntistä hampain järsimässä. (Avaa suunsa keskellä tupaa seisten, käskee.) Tulehan tarkastamaan.
Juikurinen (Tottelee, hieman epäröiden. Tarkastelee suuta, päätänsä kallistellen, jotta paremmin näkisi. Puhuu ymmärtävän sävyllä.) Terveen näköiset hampaathan ne ovat… mutta… Onko niitä useinkin kolottanut?