Mikko Siunattu (Vilkkaasti, kenkiytyä touhuten.) Ka, se on aina kuin hän ketäkin lykästää… tääkin naiminen, tarkotan, kuin hän lykästää… Niin jotta, tarkotan… kas kun tuo hattarakin kuluu ja repeytyy, ruoja… jotta kuka on vilkkaampi, (touhuaa) tuota, niinkuin tässäkin rakkaudessa kuka on vikkelämpi, niin hän on aina se rikas-mies. (Ryhtyy kenkää vetämään jalkaansa.) Hän… hän on se rikas… eikä niinkuin se Latsarus… se köyhä… Niin jotta… (Välillä entistä asiaa toistaen.) Repiää… repiää hattarahylky… Niin jotta… (Välillä.) Kas tuota kenkää!… Niin jotta ota nyt, veli, ja ota ja ole se vikkelä. (Kävellä kepsuttelee nopein, lyhyin askelin, katsellen kontille naulaa. Kuin itsekseen hokien.) Ole… ole vikkelä… ole vikkelä, veli…

Juikurinen (Raapii korvantaustaansa, hieman harmistuneena.) Se on perhanan paha pyörä kärrissä… se Matikainen!

Mikko Siunattu (Ripustaa kontin naulaan.) Ka… no… Kuin hän nyt sitte näkyy… Vaan nyt tule, veli, tule, niin silmätään näitä niinkuin tään talon viljelyksiä. (Lähteä touhuaa.) Tule… tule, veikkonen… ja kuin hän sitte näkyy, niin… (tokaisten) niin niin hän sitte on. (Menee.)

Juikurinen (Mennessään.) Ka, silmätä mojautetaan heitä… niitäkin maallisia.

Miihkuli (Saapuu Matikaisen kanssa, liikkuu yleensä ja puhelee hyvin kepsakkana, levittelee usein käsiään, punoo ihmettelevästi päätään j.n.e.) A vot, veli.. vot Mamman Liisan talo. (Irrottaa laukun hartioiltaan penkille.) Talo, sanon, veli, talo moinen, että jos kunne katsot, niin on… Ja eukko itse… eukko, kuule, Matikainen, eukko kuin (tapailee käsiään levitellen) no, eukko… (turistaa nenäänsä, peukalon rystysellä nenänsyrjään painaen) eukko, kuule, moinen, jotta vaikka hänet aisoihin pane, niin on eukkoa siinä. (Kävellä kopsuttelee puuhaillen.)

Matikainen (On silmäillyt tupaa.) No… Onhan tässä talo.., Talo kuin talo. (Nostaa vasenta jalkaansa ja vetää pieksunvarren suoraksi, seisaallaan.) Kun nyt vain onnistuisit puhemiehenä. (Vetää toisen pieksunvarren suoraksi.) Ja sitte, miten isot tässä ovat nämä konnun maat?

Miihkuli (Punoo ihmetyksen elein päätään.) Ii-isot… y-ylen isot ollaan konnun maat… Ja Liisa itse hyvä… ylen hyvä… Ja maat ovat ylen isot.

Matikainen (Kuin matkien.) "Ylen isot"! (Nauraa sille.)

Miihkuli (Vahvistaa kehuen.) Ylen… ylen isot… Jos kuin isot ollaan.
(Levittelee käsiään, lyöden reisiinsä.)

Matikainen (Tenää.) No miten isot?