Miihkuli (Vilkkaasti touhuten.) Konnun maat… A, vot minä näytän: Ylettömän iso kontu… (levittää syliään) riihattoman yletön kontu!… Nääs: Tässä, niinkuin tämän ikkunan luona, on Miinalaisen rajapyykki… (Touhuaa näytellen.) Siitä menee raja (linjailee kädellään)… raja menee näin suoraan… näin, veli. A siellä, niinkuin sängyn luona, on Kakkisen pyykkikivi, ja siitä, vot… (hajareisin viittoaa, lyöden oikealla kämmensyrjällä reisiensä välitse, kumarassa ollen ja jääden siihen asentoon) vot, menee raja niinkuin tästä minun jalkojen välitse, ja vot, (osottaa vasemman käden sormella taakseen) siellä, vot, on Hartikaisen rajapyykki ja sitte… (nousee suoraksi) sitte talo tässä näin (osottaa sormellaan lattiaan pystysuoraan.) A vot talo!
Matikainen (Kuin matkien.) "Vot talo!" (Nauraa sille.)
Miihkuli (Toistelee.) Vot… vot, veli. (Puuhaa vilkkaasti laukkunsa kanssa.) Ylen… ylen iso talo!… Jumalattoman iso, veli!
Matikainen (On ottanut patukan.) Ja tässäkö se sitte on se "skorppiooni"? (Nauraa sille sukkeluudellensa.)
Miihkuli (Huitaisee kädellään.) A, no!… "Skorppiooni"! (Äkkiä.) A kellä akalla ei ole "skorppiooni"?… Ota jos enkeli. Tyttönä on kuin enkeli, akaksi kun pääsee, niin "skorppiooni" on… Näes, veli, skorppiooni, veli, kuuluu akkaan kuin häntä hevoseen… (Huitaisee halveksivasti.) No vot sinulle "skorppiooni"!
Matikainen (Ylvästyen.) No! Eipähän tuo nyt patukka mieheltä päätä syö. (Oikoo pieksujensa varsia.) Ja entäs nää viljelysmaat?… Jos heitä silmäiltäisiin.
Miihkuli (Lyhyin, nopein askelin, kuin hieman notkuvin polvin, lähtöä touhuten.) Silmäämme, veli… luomme katseen viljelyksiin… Ylen ovat viljavat pellot. (Menevät.) Ylettömän on varakas eukko.
Pekka Eevastiina (Palaa maitoraintaa kantaen. Ryhtyy siivilöimään maitoa pyttyihin.)
Pekka Polykarpus (Saapuu, niistää nenänsä sormillaan ja pyyhkii sormensa kengänvarteen.) Onko se tämä se Mamman Liisan talo?
Pekka Eevastiina. Tämähän se on.