Mamman Liisa (Hioo kirvestä, keskellä tupaa seisten, laulaa hyräillen, kieputtelemalla kuin ajatuksissaan, piippunysä suupielessä.)
Kun kukkivat kaunihit ruusut, oi, joi kuin ne kukkivat, oi! Kun kukkivat ihanat ruusut, niin sydän se lemmestä soi.
(On lopettanut hiomisen, ottaa piippunysän ikenistänsä ja sylkäsee pankon eteen hieman kumartuen, Pekka Eevastiinalle.) Alapas nousta siitä, Pekka, ja rapea siivoamaan tupaa. (Kopistellen piipustaan porot pankolle. Kovemmin.) Pek-ka! (Nykäisee kengän kärestä.) No, Pekka! Ala nousta ja lakaise tupa! (Pekka Eevastiina herää, virutteleikse ja haukottelee.) Mene tiedä vaikka tähän viskaisi vieraiksi niitä rautatien työmiehiä, niin onhan toki lattia puhdas. (Pekka kohottautuu unisena istumaan. Liisa touhuaa raappien lonkkaansa.) Minä tästä pistäännyn hakkaamassa halot ja sinä keittää höyräytä vaikka huttua, niin saa tässä mahansa täyteen. (Lähdön hommassa.) Ja jos se tädin tyttö, Silja, tulee silläaikaa, niin sano, että jos vaan on vieraita, rautatiemiehiä, niin… tiedäthän… että kristillinen meno… (päättävästi) ja kaikki silmän pyynti ja lihan himo pois. (Menee.)
Pekka Eevastiina (Pitelee sivujansa, vaivaloisesti.) Ah näitä sivuja… näitä köyhän kupeita, kun ne ovat kankeat. (Kuontuu lakaisemaan, nurkuen.) Ja tuo jalkakin liikkuuttaa vain lönttyyttää… lönttyyttää ja liikkuuttaa jalka. (Lakaisee.)
Juikurinen (Saapuu evässäkki olalla. Panee säkkinsä penkille. Hymyilee yleensä usein, on laiska, mojakan näköinen makkara. Kuin tervehdykseksi.) Tässäköhän se on sen Mamman Liisan talo?… Josta ne kylällä juttusivat?
Pekka Eevastiina (Lakaistessaan kytystellen.) Sen on talo. Mamman Liisan on talo. (Lyö luudan tyngän lattiaan.) Mistäs kaukaa tämä vieras on?
Juikurinen (Leikkisänsävyistä viisautta puhuen.) Ka, kovinkos kaukaa sitä kehtaa olla… Sieltä vain ilman aikojaan Savon puolelta maailmaa. (Puhaltaa piippuunsa.) Ja sinä taidat olla se tään talon ruotilainen… se, jota ne kuuluvat ihan Pekka Eevastiinaksi haukkuvan.
Pekka Eevastiina (Kävellä kyykehtii luuta kädessä, kumarassa kuin lakaistavaa etsivä, kykkien.) Ka, kukapas muu tässä akkaväen työt tekisi, kun emännän oma aika menee miesten töillä. (Mennä kytystelee pankon luo puuhailemaan. Kuin itsekseen.) Kukapas… kukapas se olisi Eevastiinana, jos ei Pekka itse olisi!… Kukapa se tekisi… kukapa se tekisi akan työt?
Juikurinen. Ka, kukapa se! (Panee tupakkaa.)
Pekka Eevastiina (Toistelee kuin yksin.) Kukapa, kukapa se tekisi.
(Oikaisee itsensä, eloisammin.) Taidat olla niitä rautatien tekijöitä?