Pekka Polykarpus. Mitä?
Mamman Liisa (Entistä kovemmin korvaan.) Niin jotta senkö paholaista sinä enää akalla tekisit… kuuro pökkelö!
Pekka Polykarpus (Jatkaa omaansa.) Ja sanoihan se Mikko Siunattu tämän reistailevankin korvan paranevan, kun vain voitelee sianrasvalla… (Odottaa.) Ja hyvinhän minä lupaan rakastaa sekä myötä- että vastoinkäymisessä.
Mamman Liisa (Itsekseen.) Ei tuosta paholaisesta pääse eroon, ennen kuin lähtee pois koko tuvasta. (Korjaa työnsä.) Mokomakin akan tarvitsija ja… Kun ei kuule enempää kuin tupakkapölkky. (Poistuu. Huutaa ovella.) Pekka!… Heitä pois se pyykin pesu ja ala tulla alustamaan taikinaa. (Häviää.)
Pekka Polykarpus (Yksin.) Pahastuikohan tuo tästä korvasta… kun se ei sitä rakkauttaan sen paremmin vielä ilmaissut. (Lähtee. Ovi jää auki.)
Silja (Laulaa ulkona tullessaan.)
Voi kaunista liljaa! Yksin kukkivi hiljaa yksin myös ikävöiden ootan hänt' yli öiden.
(Saapuu, jatkaa keskeytynyttä tukankampaustaan.)
Kyynel silmässä kiiltää, tuska syöntäni viiltää, kun on kaukana kulta: ilot vei hän jo multa.
Jorkka (Saapuu reilusti.) Siiskö että… (Kehuen.) Ja tässä on se poika, joka vie tytöltä ilot.