Matikainen (Jäljitellen.) Ei niin mitä ei ole! (Huitasee ja nauraa.)
Juikurinen (Hymyillen. Kavalasti.) Mutta onhan se toki tämä Matikainen vahva kissanhännän vetäjä… Niin jotta eikö koetettaisi… tällä? (Ojentaa karttua.)
Matikainen. No, jos vain karttu kestää, niin… (sylkäsee kämmeneensä ja tarttuu karttuun) niin kyllä tämä poika… Nohan! (Vetävät.) Elä sinä vain kierrä.
Juikurinen. Eihän sitä meidän maassa koiruutta ja petosta opita opettamallakaan. (Vetävät.)
Miihkuli (Innostuneena.) Vot… vot… vot!
Matikainen. Annahan kun minä saan jalansijaa. (Polkee lattiaa kantapäällään.) Nyt. (Vetää irvillä ikenin.) Nyt sitä koitetaan. (Nojallaan.) Nyt, Juikurinen! (Juikurinen päästää äkkiä kartun irti, niin että Matikainen lentää selälleen) Perrr!
Miihkuli (Viheltää ihmeissänsä.)
Juikurinen (Hymyillen, kuin viattomasti kehuen.) Sinä olet, näyt, voka vetämään.
Matikainen (Raivoissaan.) Saatana kun tuolla kartulla vetäisen kuonoosi, niin et siinä ennätä enää syntejäsi katua. (Miihkuli hätäilee, hommailee.)
Juikurinen (Uhitellen) Elä vetäise!… Se on vieras karttu ja vieras naama!