Juikurinen (Matikaiselle, vihaisesti muljauttaen.) Vielä se nähdään… Nähdään se vielä, kenen karttu se kuorensa pitää. (Panee hatun päähänsä.)
Matikainen (Uhaten) Nähdään sitä vielä, kunhan se päivä tulee, jolloin näet, että minä se olen kvartesmanni! (Sieppaa kartun.) Ja sillä kartulla et enää ihmisiä petä. (Ärsyttää) Ä-häh! Tartuppas nyt siihen… Tokko uskallat! (Poistuu)
Miihkuli (Punaltelee päätään kuin ymmällä, levittelee käsiään ja lyö niitä reisiinsä.) Mhyyh!… En ymmärrä… En niin mitä ymmärrä. Ei niin kuta ymmärrä. (Rautakanki soi ulkona.)
Jorkka. Litviikkikanki soi!… Nyt, pojat, rikastumaan! (Lähtee.)
Miihkuli (Kiirehtii, viinalaskuaan penkin alta laukkuunsa työntäen.) A vot todellakin… kanki todellakin… Vot rahaa miehille tulee…
Mikko Siunattu. Litviikkikankipahan soi… (Lähdön touhussa) Niin hän soi ihanasti ja kirkkaasti kuin enkelien laulu… tää litviikin kutsu… Tule, Juikurinen… tule, veikkonen… (mennessään) kun ruunu kutsuu.
Juikurinen (Muka leikkiä laskien) Ka, eipähän sitä tämmöisen enkelilaulun aikana kehtaa laiskakaan tätä sydäntään paaduttaa. (Menee.)
Miihkuli (Jouduttautuu, nostaa laukun selkäänsä.) Ja minä… Vot viinat myön… rahat kokoon ja viinat… ylen väkevät viinat myön… A vot! (Silja tulee ovessa vastaan kahvipannu kädessä. Tervehtii) A vot! (Pysähtyy. Maireasti) Ihana tyttö! Ylen olet ihana tyttö! (Heittää laukun maahan, lähennellen) Minä oikein kovasti rakastan sinua. (Heittää muiskun) Oikein rakastan sinua, tyttö. (Lähestyy.)
Silja (Uhkaa pannulla.) Tulehan siihen, niin saat! (Täyttää pannun nopeasti, korvossa pistäen.)
Miihkuli (Kaivelee taskuaan, hyvin imelästi.) Sormukset annan ihanat… rintaneulat annan… (lähestyy) kaikki annan… jos annat muiskun…