Silja (Uhkaavasti.) Elä tule, kuule!… Naimisissa oleva mies!
(Vetäytyy pois.)
Miihkuli. A mitä jos naimisissa, kun on muija Venäjällä… Silkkihuivit saat… jos kuin koreat silkkihuivit. (Heittää sormisuukon. Maireasti.) Nauhat ja kammat ostan… ja ylen hyvänä pidän… (lähestyy) ylen rakastan. (Lähestyy.)
Silja (Viskaa kahvipannusta vettä silmille.) Tuosta saat… hyvänä pitäjä! (Pakenee.)
Miihkuli (Kuivaa silmiänsä) Eh sinä!… Eh sinä syntinen himo, mihin saatat vanhan miehen… Mutta kuin tuossa voit, kun ei ole muija mukana! (Huitasee kädellään. Nostaa laukun selkäänsä.) Ah sinä himo! Kuin kauvan saat nyt, Miihkuli, katua… katua da paastota… da anteeks syntiä anoa… (Kuivaa kyyneltään.) Eh, sinä synti… Eh sinä viekas synti. (Yrittää lähteä.)
Jorkka (Tulee vastaan.) Nohan!
Miihkuli (Pelästyen, kierrellen.) Ka, ei niin mitä veli!… Siinä veli, miehet karttua vetivät, a minä sain vedet silmilleni. (Levittelee kuin ymmällä käsiänsä.) Ei ymmärrä… Ei niin mitä ymmärrä, veli! (Luikkii pois.)
Jorkka (Yksin oudostellen.) No, sekö teki miehen niin araksi… kun ei kauppojakaan enää hiero!
Mikko Siunattu (Saapuu.) No, nyt kun on tätä rahaa, niin… no nyt, Jorkka, ei puutu muuta kuin… kuin ijankaikkinen elämä… eli kuin sinä luulet, Jorkka? (Touhuaa.) Kuin, kuin arvelet, Jorkka?
Jorkka. Jaa… ettäkö?
Mikko Siunattu (Umpimähkään.) Ka, vaikka että… Hän, Miihkuli, tuo sieltä… viinaksia, tuo hän sieltä, Miihkuli. (Etsii astiaa.) Viinat… viinat tuo Miihkuli meille… ja meitä ei tää viina niin kuin… niin kuin pilaa. (Miihkuli palaa viinaleili kädessä, mukanansa toiset miehet, jotka haalivat astioita.)