Pekka Polykarpus. Mitä?
Miihkuli (Kovemmin) Kolme markkaa ryyppy!… Vot, Silja!
Silja (Saapuu kahvipaahdin kädessä, Miihkulille uhkaavasti.) Vieläkö tulet siinä… muiskuinesi!
Jorkka (Tarttuu tuppeensa.) Mitä? (Uhkaavasti) Muiskuako?
Miihkuli (Sotkien asiaa.) Ei niin mitään. (Äkkiä, tietämättömäksi tekeytyen) A mitä todellakin puhut, neito?… A vot, mitä puhut?
Silja (Nuhdellen.) Vanha ukonretale vielä.
Jorkka (On vetänyt puukkonsa, oikea polvi koholla, takoo polveen niin että puukon terä on pystyssä, uhkaillen.) Miihkuli!… Perr… rrrr… rrr (kääntää terän suoraan polveaan kohti.) Lyönkö minä jo näin päin?
Mamman Liisa (Saapuu valjaat olalla, hämmästyy ja kovenee oitis.) So… Sis-so… Mitä tämä on! (Kovenee ja levitteleikse kuten emäntä) Niin kuin sanottu, niin puukot pois… Sis-so!… Sillä niin se seisoo sanassakin, että sota ja puukot ja veriset vaatteet… ja että ne pitää hävittää… jo auran vantaiksi.
Jorkka (Pistää puukon tuppeen.) Mutta sen minä sinulle, Miihkuli, sanon, että jos vielä… niin siinä pitää olla sota ja veriset vaatteet…
Miihkuli (Asiaa sotkien hädissään.) Vaatteet, veli… vaatteet tarvitaan… kuusi markkaa metri, Miihkulilla on hyvää vaatetta… Viisi markkaa metri. (Pyyhkii pelon hikeä, itsekseen.) Eh sinä vanha himo!