Mamman Liisa (Siljalle.) Ja Silja!… Kahvin keittoon… Se mikä kuuluu hyvään menoon, niin se vain, ja muusta on pietti. (Silja lähtee.)
Matikainen. Juo nyt Liisakin vähän tästä ropeesta… tätä miestä väkevämpää. (Nauraa.)
Juikurinen (Ehättää väliin.) Olisihan tässä minunkin ropeessani. (Pisteliäästi.) Minun huulenihan tämä ei ole likaantunut toisen ämmän huulessa niin kuin (muljauttaa Matikaiseen) monen muun miehen huuli… (tarjoo rovetta) kun ei satu olemaan ihan yhden emännän mies. (Hymyilee) Niin että ryyppää pois, Liisa!
Mamman Liisa (Ottaa astian, Miihkuli varustautuu myymään lisää miehille, jotka nykien, viittoen ja supisten pyytävät.) No, se mikä Sanassa ja… mikä Kaanaan häissäkin, niin se tässäkin talossa. (Ryyppää) Hyh-hyh!… Olihan siinä sen "hyvän viinan" voima. (Miehet ovat ryypiksineet.) Ja nyt… (juominkia keskeyttäen) nyt on jo top… (Kuin leventelevä emäntä) Top viinalle tässä talossa. (Kovenee) So, Miihkuli! Tässä talossa ei ole Sodoma, että juovutaan… Ja jos joku tahtoo juovuksiin asti, niin se metsään… Sis-so!… Niin-kuin-niin!
Miihkuli (Ehättää lähtöä touhuten.) Metsään menemme… Menemme… kaikin menemme metsään… Sinne… sinne viemme viinat… Vot menemme metsään… vot!
Miehet (Sekaisin hälisten.) Sinne… Metsään… Sinne (menevät) menemme… sinne…
Miihkuli (Mennessään.) Menemme… menemme.,. veljet!
Mamman Liisa (Siljalle.) Ja nyt, Silja! Niin kuin sanottu! (Tarkastelee rautakankea.) Kestääköhän tuo kankipahuus. (Siljalle.) Niin kuin sanottu, niin keität kahvit ja viet miehille ennen kuin juovat rahansa viinaan, ja sanot, että jos ovat humalaisia, niin tämän talon ovi on kiini… (Pyörähtää) Niin-kuin-niin!… Minä vain pyörähdän vääntämässä pari kiveä tieltä syrjään. (Lähtee kanki olalla.) Linkun-lankun!
Silja (Panee pannun tulelle.) As kun tuokaan tuli ei kunnolla pala. (Puhaltaa lieteen) No… rupesipas toki palamaan. (Laulaa kahvia keittäessään.)
Sulle ma, kultani, kahvia keitän, vaikk' olet uskoton mulle. Toiveeni turhat ma tuulehen heitän ja ain' elän, armaani, sulle.