Mamman Liisa (Takoessaan.) Vai sinä sitä, Silja, jo ennätit sen Härmän miehen viedä. (Tarkastaa naulaa.) Ka, tottapa se oli silloin sinulle sallittu, eikä minulle… se mies. (Työntää naulan lieteen kuumenemaan.) Tottapa… tottapa se oli sallittu niin.
Silja (Puolustautuen.) Ka, mistäs minä tiesin… Kun se itse pyysi. (Lopettaa vyyhteämistä.) Ja saahan tuon nyt vielä ottaa… En minä häntä väkisin pitele.
Mamman Liisa (Ynseästi.) No-oo… Mitäpä näistä kiistelee… eto tavarasta kuin miehestä!… On näitä makkaroita jokaiselle, ollapa vain akkoja ottamassa. (Ottaa raudan liedestä. Äkkiä.) Meneppäs siitä nyt, Silja, ja kutsu tähän soittaja, niin laitetaan tässä tanssit illaksi… (Taoksii.) Minäkin tässä vielä ennätän ennen iltaa ottaa sukaista jonkun miehen-pötkylän, (Silja lähtee. Takoo. Itsekseen.) Jonkun… jonkun miehen tähän ottaa sipaisen rakastamaan ja kunniassa pitämään. (Löppö-Leena saapuu.) No, Löppö-Leena!… Ei siitä Härmän miehen puuhasta tullut sen parempaa… Tottapa se oli korkeudessa päätetty niin. (Pistää raudan veteen.) Tottapa se… tottapa se… tottapa se oli päätetty.
Löppö-Leena (Kuin huokaillen, kuvettaan syyhyttäen.) Tottapa se oli… tottapa… tottapa se oli. (Haistelee kahvipannua.) Kun eivät auttaneet Lullunkaan taiat, niin tottapa se oli päätetty. (Panee pannun pois.) Päätetty se oli… Päätetty… päätetty oli se asia… (Nuuhkuttaa tarkotuksella.) Lämpimältä leivältäpä täällä haisee. (Nuuhkii.)
Mamman Liisa (Arvaa asian.) Ka, onhan siinä tuossa pöydällä vielä kakku… Pistä pois poveesi, ja sitte… (puistelee hamettansa) tuokin hameen pahuus… ja sitte juosta kipaise sanomassa Matikaiselle, jotta käyköön paikalla täällä, niin saadaan puhua niistä naimiskaupoista… So, Löppö-Leena!… On tällä tytöllä nyt vara valita, ja vara on antaa toisellekin.
Löppö-Leena (Työntää leivän poveensa. Kuin huokaillen.) Ehheh… heh-heh!… O-on se vara valita… (Kuin itsekseen.) O-on se vara talollisella… Toista se on talottomalla… Hyljätty kuin sätätön onki on köyhä naima-asiassa. (Pyyhkii suutaan.) Hyljätty… hyljätty on köyhän lempi…
Mamman Liisa (Touhuaa.) No… Ka, mitäpäs tuosta… Härmän miehestä!…
Mieshän se on Matikainenkin… (Siivoaa tupaa) Juosta kipaise vain ja
sano hänelle, jotta nyt saa akan, jos vain ottaa älyää. (Käskevästi)
Mene jo, eläkä siekaile siinä.
Löppö-Leena (Jouduttautuen.) Menee Leena… menee Löppö… Ei se siekaile… ei se siekaile. (Ovessa tarkotuksella) Tottapahan siellä kahvit ryyppään!
Mamman Liisa (Huutaa) Pekka hoi!… Pekka Eevastiina!
Pekka Eevastiina (Kamarissa.) Hoi… hoi! (Tulee) Mikä täällä nyt on tulossa?