Mamman Liisa (Kuin itsekseen, ynseästi.) Iloiset pusut Miihkulille.
Annan minä sinullekin pusut… Nainut mies!
Matikainen (Tarttuu Liisan käsiin ja vetelee niistä nauraen. Liisa kulkee takaperin, Matikainen perässä.) Niin että eikö tehdä naimakaupat, Liisa?
Mamman Liisa (Aikoen irrottautua.) No, menehän siitä nyt… Senkö hevoskaupat tässä nyt on! No!
Matikainen (Leikittelee.) No… Liisa… (Suutelee yht'äkkiä ja nauraa.)
Mamman Liisa (Sylkäisee äkäisenä.) Piru… Pty-hui.
Miihkuli (Innoissaan.) Pusuta… pusuta!
Matikainen (Yrittää suudella ja syleillä.)
Mamman Liisa (Suuttuu.) So… so poika! (Sieppaa Matikaisen syliinsä ja vääntää sänkyyn, hyvä jos jaksaa nostaa ja paiskata selälleen, että jalat heilahtavat. Voitokkaana.) Siinä se on poika pempullansa… (Kuohuksissaan.) Sana se on ja sakramentti, joka antaa vieläkin voimaa niin kuin ennen Simpsoonille. (Miihkuli istahtaa penkille, istua kököttäen pelokkaana polvet yhdessä hartiat kokoon vedettyinä. Matikainen kohottautuu istumaan kuin puusta pudonnut. Liisa jatkaa kuohuksissaan.) Sillä tässä talossa, pojat, ei tehdä housusyntiä eikä eletä niin kuin Ammoonin lapset, Ahabin aikaan, vaan niin kuin kuudes käsky ja Sana määrää. (Ottaa patukan. Voitokkaana.) Linkun-lankun… (Patukka ojona.) Linkun-lankun, sulhaspojat.
KOLMAS NÄYTÖS
Mamman Liisan tupa. Liisa seppänä, takoen hevosen kenkä nauloja lieden luona. Silja vyyhteää viipsinpuulla. Hame orrella kuivamassa.