Juikurinen (Ottaa eväskonttinsa.) Ka, kannattaahan tuota nyt jo tulla.
(Menee.)
Jorkka (Saapuu, kurkistaa kamariin.) Missäs se minun hilsuni heilaa, kun sitä ei näy kamarissa… Ka, Liisa!… Kuins kuuluu, Liisa?
Mamman Liisa (On tullut tupakanpanopuuhissa.) Ka, mitäpäs tässä!…
Onko sinulla tulta antaa?
Jorkka (Rivakasti.) Ettäkö tulta! Sitä on enemmän kuin pimeyden valtakunnassa valoa. (Antaa tulta.) Noin! Tupakka päälle, sanoi tyttö kun vihiltä pääsi.
Mamman Liisa (Sytyttää piippunsa.) Tattis vaan. (Puhaltaa savut.)
Sinäkö sitä sitte naitkin tämän Siljan? (Vetelee savuja.)
Jorkka (Hattu otsalla, katsoen sen alitse.) Niin on ylhäällä tähdissä kirjoitettu.
Mamman Liisa. Ka, mikäs sillä on tytöllä. (Vetelee savuja.) Minä oikeastaan arvelin itse sinut tähän ottaa, mutta samapa tuo on. (Käy sylkäisemässä.) Jäihän se tämä Matikainen minulle. Ja… (loputtaa painellen peukalon kynnellä piippua) ja mieshän se on Matikainenkin… kun se kerran kunnon akan saa, niin… ja… (käy sylkemässä) ja sinäkin puolestasi, yhtä hyvän akanhan sinä saat Siljasta kuin olisit minustakin saanut.
Jorkka (Kuin mietiksien.) So… Siis Matikainen.
Mamman Liisa. Mati… (Alkaa puuhailla.) Ja mikäpäs sillä on ero… sillä niin kuin Sanassakin seisoo, niin ei ole juutalaista eikä kreekkiläistä. (Mättää korvosta pyttyyn arinavettä. Äkkiä.) Mutta meneppäs, Jorkka, nosta Pekan apuna se arinasavikorvo tupaan, niin saan tuossa ennen naimisiin menoa tehdä pyöräyttää vielä arinan.
Jorkka (Lyö puukon tuppeen lujempaan.) No saapi nostaa. (Lähtee.) Vai
Matikainen siis!… Siis Matikainen.