Mamman Liisa (Varustautuu uuniin työntymään. Itsekseen.) Onkin kestänyt
arina jo viidettä vuotta… Onnistuneeko nyt tulemaan yhtä luja. (Pekka
Eevastiina ja Jorkka tuovat savikorvon.) Pane tuohon se korvo. Ja nyt,
Pekka, hameen kimppuun, ja sinä, Jorkka, saat mennä.
Jorkka. No, ajöö vain, sanoi ruotsalainen lähteissänsä. (Poistuu. Pekka
Eevastiina ryhtyy silittämään hametta.)
Mamman Liisa (Kuin itsekseen, uuniin menoaan varustellen.) Vaikka saven antajapa tässä olisi tarpeen ollut. (Katselee ympärilleen. Äkkiä.) No… Mutta siinäpä se on Matikainenkin. (Matikainen tulee. Vetää korvon lähemmä pankkoa.) Tulepas, Matikainen, ja anna savea uuniin, niin minä tekaisen tuon arinan, hylyn, ja siinäpä häntä sitte puhuu asiastakin. (Alkaa työntyä uuniin.) So, Matikainen… Sen kun työhön jo talossa, jossa pääset isännäksi. (Uuniin pää edellä työntyessään.) Jossa… jossa pääset isännäksi. (Uunissa mahallaan vyötäisiään myöten, jalat pankolla.) No, Matikainen; alas antaa savea!
Matikainen (Anneksii pikku astialla savea.) No…
Mamman Liisa (Uunissa.) Siitähän minä naimisiin menosta arvelin tässä vähän puhua… Niin jotta ei suinkaan sinulla ole papinkirjassa vielä mitään harakanvarpaita?
Matikainen. O-hoh!… "Harakanvarpaita!" (Nauraa.)
Mamman Liisa. No, se on pääasia, että on puhdas papinkirja… No, annas taas savea!… (Matikainen antaa.) Etkä taida olla niin viinaan menevä, jotta voi jo sanoa juopoksi?
Matikainen (Leikkisästi kierrellen.) No, mitä sitä nyt semmoista kysyykään!… Siksi nyt, jotta maun tunnen, mutta ei sen enempää… "Viinaan menevä!"
Mamman Liisa. No, se nyt onkin vähemmän tärkeä. Mutta siinä on vielä kysymys itsensä pahanhengen variksenvarpaasta.
Matikainen (Leikkisänä pysytellen) "Pahanhengen varpaasta!" Mikä se semmoinen varvas on?