Mamman Liisa. Se on jotta tämä Juikurinen on vihjaillut, jotta sinulla muka on siellä Kerimäellä jo jotain sen naimakaaren ja -parakrafin päällä.
Matikainen (Topakasti.) Se on hiton vale!… Juikurinen puhuu paljaasta kateudesta… "Naimakaaren ja -parakrafin päällä!" (Nauraa, asiaa sotkien.) Vieläkö savea?
Mamman Liisa. Ei… jo riittää! Minä vain silittää sukaisen. (Silittää.) Silittää, silittää sukaisen vain… Kas niin!… Vedäppäs nyt minua vähän kintuista siinä apuna, niin pääsen täältä pätsistä pois.
Matikainen (Vetää jaloista. Liisa laskeutuu alas.) No-han!… Tuliko hyvä arina?
Mamman Liisa (Puistelee hamettaan.) Mikä hän lie tullut!… Onhan siellä nyt savea. (Kuin itsekseen.) On-onhan siellä savea nyt. (Menee asiaan, äkkiä.) No, jos sinulla ei ole mitään semmoisen pahaa parakrafin päällä, niin voitaisipa tässä ruveta puhumaan talosilla olosta. (Kuin itsekseen.) Tässä onkin saanut jo ikänsä yksin elää ja asua taloa, kun näistä täänpuolen miehistä ei ole ei akkaruumiin vahdiksikaan. (Äkkiä.) Mutta ota nyt ensin tuo savikorvo ja vie se pellolle ja pane siellä veräjät kiini.
Matikainen. No… vie hänet korvon, (Vie.)
Mamman Liisa. No niin, Pekka! Saat tähän nyt isännän taloon… Siliääkö se hame?
Pekka Eevastiina (Kytystelee.) Si-iliää… Siliää se emännän hame…
Yh-hyh… Yh-hyh, tätä vanhuuden vaivaa!
Mamman Liisa (Kohentelee alushamettansa.) Mitä sinä muuten pidät tästä
Matikaisesta, Pekka?
Pekka Eevastiina. Ka, mies kun mies… Housuthan tuolla on jalassa silläkin.