Mamman Liisa. Ka, siivolta mieheltähän tuo näyttää… Eivätkä ne valiten potaatitkaan parane. Aika vain siinä valitessa turhaan kuluu, niin jotta olkoon kauppa lukossa… Sen kun vain rovasti nyt aamenen sanoo, niin silloin on tyttöys takana. (Kaisa Josefiina saapuu lapsimytty kainalossa.) Ka! Mistäs se tämä nainen on?… Istu ja paina puuta. (Tulija istahtaa.) Mistä sinä olet?
Kaisa Josefiina (Ilkeästi.) Mistäpäs tämä köyhä on!… Jota kaikki ruojat viettelevät! (Hyssyttää lastaan sylissään.)
Mamman Liisa (Kuin oudostuen.) No!… Onkos se isätön?
Kaisa Josefiina (Ynseästi.) Yyy! (Äkäisesti.) Vielä siinä kysyy!
Mamman Liisa (Ymmällä.) Tämäpä vasta äksy eukko on!… Eikö sitä nyt kysyä saisi!… Sitä varten se on Luoja suun luonut.
Kaisa Josefiina (Hermostuneesti.) No, eikä tarvitse udella… Kun itse sen kuitenkin jo kerran tietää!
Mamman Liisa (Kovenee.) No, pahahenki! (Soimaten.) Mutta mitäs et ole pysynyt Sanassa ja uskossa, vaan olet uskonut kaikkia viettelijöitä ja kiljuvia jalopeuroja ja palvellut lihanhimoa ja elämänkoreutta!… Ja sitte vielä suuttuu, jos kuka kysyy! (Ankarasti.) Siinä se on nyt hedelmä, kun palvelit lihan isää, paholaista.
Kaisa Josefiina (Sähähtäen.) Ja kukas sinun käski vietellä verkkoosi sen isän? (Synkkänä.) Matikaisen… en paremmin sano. (Hyssyttää.)
Mamman Liisa (Silmät pyöreinä.) Mitä?… Matikaisenko?
Kaisa Josefiina (Synkkänä, matkien.) "Matikaisenko!"… Ikään kuin et jo tietäisi, jotta se on sen kakara.