Mamman Liisa (Oudostuen.) Mutta tämäpä nyt vasta jutku ja jysäys on! (Selviytyy) Siis se Juikurisen vihjailu taisi sittekin totta olla! (Ihmetellen.) Tuota Matikaisen ruojaa! (Uhkaavana.) Mutta maltahan, sinä Matikainen, jos sinä yritit minut jutkauttaa valmiin lapsen emäksi!… Maltahan, sinä juukelin eväs, jos sinä… (ovelta huutaa) Matikainen!… (Kovemmin) Matikainen hoi!… Tule sukkelaan! (Touhuaa.) Maltahan, jos on totta!… Kies avita sinua silloin, Matikainen, jos olet väärin todistanut!
Matikainen (Saapuu, hämmästyy, pysähtyy oven suuhun.) Mitä?
(Itsekseen.) Vie sun saakeli! (Raapaisee korvallistaan.)
Mamman Liisa. Mitäkö? (Osottaa.) Mikäs se on tuo?… Häh? (Matikainen raapaisee päätään.) Sis-so!… (Puoli-ilkkuen.) Mitenkäs se nyt on se naimakaari!… Häh, Matikainen? Mars likemmä! (Sysää Kaisa Josefiinan luo.) Entäs nyt, Matikainen? Miten se nyt on naimiskaari? (Äänettömyys.)
Pekka Eevastiina (Itsekseen kytystellen.) Naimiskaari… naimiskaari… naimiskaari!… Yh-hyh-hyh!… Yh-hyhhyh!
Mamman Liisa (Äkkiä, kuin tavallisessa asiassa.) Pekka! Nostappas tuolta eteisestä kätkyt tänne… Joutuin! (Pekka kiirehtii. Omituisesti.) Niin-kuin-niin, Matikainen. Soo, sinä juukelin poika!… Vai sinä aioit tuoda taloon valmiit rieskat… Että niinkuin sian olisit säkissä tuonut… Linkun-lankun! (Pekka tuo kätkyen.) Nyt… (ottaa patukan seinältä, uhkaavasti) nyt, Matikainen, paikalla lapsi siihen!… Sis-so, poika. (Matikainen tottelee, ottaa lasta.)
Kaisa Josefiina (Äkeissään.) Elä retuuta sitä… Mokomakin!
Mamman Liisa (Komentaen.) Sis-so!… Siivosti pitele!… Pitele vain siivosti, poika, perillistäsi!… So… ja nyt peitä hyvästi… ja että ei herää ja ala huutaa!
(Matikainen tottelee. Kaisa Josefiina järjestelee lapsen riepuja.)
Matikainen (Itsekseen, harmistuneena.) Vie perhana, mikä vahinko nyt tuli!
Mamman Liisa (Huutaa ovelta.) Löppö-Leena! Löppö-Leena hoi!