Silja (Reilusti.) No, niin se piti!
Mamman Liisa (Siljalle.) No, kun niin, niin niin… Ken tohtii nostaa sen päälle sormen, niin sillä on kaari puhdas…
Jorkka. No puhdas! (Kehuen.) Härmässä ei ole muuta tahrittua kuin puukko ja papinkirja, (rivakasti) puukko verestä ja papinkirja tuomarin töherryksestä. (Laulaa)
Puhdas on kaari ja kaunis on tyttö, ja kultani on kuin kukka…
(Äkkiä kuin reuhaten.) Ja tule pois sinä kultaseni. (Vie Siljaa käsipuolesta.) Höm Härmästä! Puteli viinaa ja kattila kahvia ja… (jatkaa äskeistä laulua mennessään.)
Kultani ääni on kaunis ja hellä ja hieno on hällä tukka.
Mamman Liisa (Katsoo akkunasta.) Sieltäpä se Juikurinenkin vetäytyy… Saa nyt nähdä, miten ovat sen ukkopahan asiat. (Löyhyttelee hameitansa. Vannoo.) Jos vain näyttää kippuroivan, niin silloin sillekin, että tuosta on viisi hirttä poikki. Jyrkkä peli ja kova meininki on tään tytön talossa!
Juikurinen (Saapuu, hymyillen.) Hyvää päivää, Liisa! Yksinkö sitä vain elää ja olla leiletellään?
Mamman Liisa. No… mistäpäs tähän on ennättänyt ne "toiset" ottaa…
Ja kuka niiden asiat sitte ottaessaan tietää.
Juikurinen. Ka, eihän niitä kuka…? joka ei elä merkeissä ja tunnustähdissä.