Mamman Liisa. Miihkuli!… Tule tanssi minun parinani liihotusta… Se ei tuo Juikurisen makkara osaa sitä.
Miihkuli (Kepsakkana.) A vot… Ilolla tanssin… Ylen ilolla tanssin… vaikka hänestä synti tulisi… vaikka kuolema perisi.
Juikurinen (Lupaa antaen, ettei näyttäisi olevan hamevallan alla.)
Ka… minun puolestani ei ole estettä… vaikkapa nyt Miihkuli!
Mamman Liisa (Puoleksi toruen.) No! Joko siinä alat isännöidä!… Muista sinä vain se… (omituisesti) niin, no, se. (Antaa piippunsa.) Ja imeksi tuota piippua, jotta ei sammu sillä aikaa kun minä tanssia pyöräytän pois koko tään tyttönäolon ja ottaa sipaisen selkääni eukonnahat.
Juikurinen (Tottelee.) Ka… alkaa häntä sitte jo rakastaa ja kunniassa pitää… vaikka tätä piipputulta vireillä pitäen… (Soitto alkaa.)
Mamman Liisa. No! (Sylkäisee kämmeneensä, hieraisee kämmeniään yhteen ja liihottelee sitte kankeana kädet puuskassa edes takaisin, huulet kiinni puristettuina, silmät aivan napillaan päässä. Miihkuli samaten vastapäätä reuhkaisee hyvin kepeänä. Toiset ovat kuin piirissä ympärillä, tehden hieman liikkeitä.) No näin!
Miihkuli (Hyvillään hokien.) Vot näin!… Vot… vot!
Mamman Liisa (Muutamia kertoja edes takaisin liihotettuansa sylkäisee taas kämmeneensä, hieraisee käsiänsä yhteen, polkee jalkaa, ojentaa kätensä Miihkulille ja pyörii tämän kanssa. Toiset pyörivät nyt parittain. Käsiään Miihkulille ojentaessaan.) No, nyt jo.
Miihkuli. A nyt!… Vot nyt! (Pyöriä reuhkaisee.) Nyt menee se tyttöys sinulta, Liisa.
Mamman Liisa. Tyttöys meni, mutta akkuus alkaa. (Sylkäisee pivoonsa.)
Pyöritään, Miihkuli, kovasti… Nyt!