(Sylkäisee lieteen. Jorkka tulee.) No, Jorkka! Nyt se muuttuikin jo Juikuriseksi… se mies. Mutta pohjallahan ne ovat aina paraat potaatit!
Jorkka. Että siis… siis Juikurinen!
Mamman Liisa. Ka, kestäväthän ne housut Juikurisenkin jalassa. Ja vaimo ja Sana se on joka pitää muuta jöötä. (Väkeä työntyy tupaan.)
Miihkuli (Korjaa tavaroitansa pois.) A vot jo väki! Tytöt ja pojat…
ja vot ovat kihlajaiset. (Ihastellen,) Ah kuin ovat koreat tytöt!
(Korjaa kiireesti tavaroitansa.) Kukkivat kuin ruusut, neitsykäiset!
(Silja saapuu.)
Jorkka. Ihana on kulta pojalla!… Ja nyt sun-perrkutirallaa… viulut soimaan ja tanssitaan. (Juikurinen saapuu.)
Mamman Liisa. No, ka nyt kirkas peli ja polska!… Ja nyt se menee tämä tyttö, jotta heilahtavat helmat… Mutta… no… niin kuin sanottu!… Soita pelimanni liihotusta!
Kaikki (Hälisten.) Hyvä… Liihotusta!… Liihotusta!… Hyvä!
Jorkka (Riuskasti.) Eikös panna Härmän polskaa… jo järkiään! Niin että veitset välkkyvät ja punainen vuotaa!
Mamman Liisa (Käskevästi.) Suu poikki! Mitä siihen tulee, niin…
(Äkkiä.) Joko ovat valmiit parit?
Kaikki (Hälisten.) Jo… Jo… Jo! Valmiit… Soittaja!