Mamman Liisa (Touhuten.) No, jos et osaa, niin onhan se Miihkuli, tahi vaikka kuka muu. (Miihkuli saapuu.) Ka! Siinähän se Miihkuli tuleekin! (Juikuriselle.) No, ja nyt ala, Juikurinen, pitää huolta akastasi: pistäänny antamassa kauroja ruunalle ja sitte toimita pappi, joka samalla kastaa Matikaisen lapsen, jotta ei tarvitse kastamattomien pakanoiden kanssa asua saman katon alla… Joutuin, Juikurinen! Minä tässä touhuan Miihkulin kanssa. (Juikurinen lähtee.) No, mitä kuuluu, Miihkuli?
Miihkuli (Pyyhkii otsaansa isolla nenäliinalla.) Ei niin mitään kuulu; sinä, sanovat, kuuluu, menet miehelle, Liisa. Vot kuuluu!
Mamman Liisa. Ka, niinpähän tässä vielä höynäytyi… Mutta se rakkaus!… Niin-kuin-niin… Se on, näkyy, se rakkaus ihmisessä niin lujassa kuin perisynti ihmisen lihassa… Niin kuin ymmärrät. Sis-so!
Miihkuli (Purkaa tavaroitansa.) Se on oikein hyvä asia, rakkaus. Ylen on hyvä naineena olo!… Saat muiskut!… Saat pusut… A nyt sinulle myös täältä silkit… (Antaa ja itse valmiiksi pukee koruja.) Tästä näin… Oikein hienot myön silkit sinulle… Tästä tämän… Ylen on kaunis.
Mamman Liisa (Estellen.) No-oo… Mitä tästä koristaa… Vanhasta akasta! (Panee silkkihuivin päähänsä.)
Miihkuli. No sitte tulee nuori akka… Näin tämä… Ylen on nyt ihana akka… Jos ei olisi omaa kotona, niin pusut näin panisin (heittää sormisuukon.) Ah kun on makea pusu! (Punoo päätään.) No, synti… suuri synti on pusu vieraalta akalta!… Entä helvetti! Vhiu! (Viheltää.) Et uskalla niin ajatella pusua… Nyt tämä… korvarengas…
Mamman Liisa (Varottaen, kovana.) So, so!… Se on jo elämänkoreutta…
Ja mikä on sitä, se on isästä paholaisesta… Sis-so!
Miihkuli. No, kun ei, niin ei sitä… Kun hän on isästä pirusta, ruoja… Kun hän on siitä, kestä on pusut, niin ei häntä…
Mamman Liisa (Katselee itseään.) No!… nytpähän tämä onkin jo kaunis kuin ruusu! (Nopeasti, pyörähtäen, ottaa piippunsa.) Annas kun tuosta vielä vetäisen savut. (Miihkuli antaa kiirehtien tulta.) Viimeiset tyttösavut vetäisen. (Sytyttää.) Pah… pah… pah!… Tattis vain tulesta! (Menee pankon luo, kuin hieman pyörähdellen, laulun mukaan lehahdellen ja hamettaan molemmin käsin löyhyttelemällä kohennellen. Laulaa piippu suupielessä.)
Nyt kukkivat ihanat ruusut!
Ral-lal-lal-lal-lal-lal-lal-laa!