Mamman Liisa. Mutta on siinä vielä yksi asia. (Naputtelee sormellaan patukkaa. Merkitsevästi.) Entäs tämä!… Linkun-lankun! Niin että jos vain vähäkään sitä "pimpelin-pompelia", niin tuosta tulee!
Juikurinen (Hymyilee.) Ka, johan ne kylällä siitä juttusivat, mutta tottapahan nyt miehinen mies tuon reisan sietää. Onhan sitä maailmassa kannettu raskaampiakin ristejä kuin tuo yksi patukka.
Mamman Liisa (Tenäten.) Jaa-a!… Mutta se pitää olla vastaan sanomatta, ja kuten Sanassa, että jos lyö oikealle, niin käännä vasen. Mutta jos niin, niin silloin kauppa kiinni ja papilta aamen!
Juikurinen. Ka, mitäpäs tässä nyt turhalla tinkaa!
Mamman Liisa (Tenäten) Että siis ei toraa eikä riitaa ja sotaa ja tappelua?
Juikurinen (Hyvällä tuulella.) Ka, eipä sitä yleensäkään sieltä meidän puolelta vastaan tapella ja aseilla lyödä… Siellä vain rojautellaan miehiä näillä pisto- eli leikkipuheilla, niin jotta se vihlaisee toisinaan munaskuita myöten.
Mamman Liisa. No, se on siis reilassa, se kohta… Mutta entäs Sana ja saarna…? Sillä se tiedä, jotta tässä talossa on Sana ja saarna niin luja, että se pitää kuin (nostaa polvensa ja lyö siihen) naulattu… Miten se on uskon kanssa?… Onko se luja?
Juikurinen (Pyyhkii hihallaan nenänsä.) Niin uskonko?… No, johan se on vakuutettu, jotta se on luja ja sitkeä kuin kissannahka…
Mamman Liisa (Pyörähtää.) No! (Nopeasti.) Muutapa tässä ei enää olekaan… Minä vain muuttaa sipaisen tämän puhtaan hameen päälleni, niin lopettaa höyräytän tään tyttönä olon, niin jotta peli vain soi ja polska leiskuu. (Panee puhtaan hameen päälleen. Äkkiä.) Osaatko sinä tanssia liihotusta?
Juikurinen (Kierrellen.) Ka, ainahan sitä on yhtä ja toista oppinut maailmanselällä kulkiessaan… Kun sitä on jo saanut vaeltaa jos minä.