Ja siitä ukko Lundbergin lahjoittamasta arpalipusta hän oli jo jutellut toisille jätkille, ja he olivat sen johdosta nyt johtuneet puhumaan jo rikkaudesta. Oli helteinen satamapäivä. He istuksivat rannassa tavaraläjän reunassa laatikoilla ja tavarapakoilla ja pohtivat rikkauden arvoa. Ei Jönni luottanut erin onneensa, mutta viehättyi kuitenkin rikkaudesta ja puheli:
"Miljuneerina se olisi jo lysti elää."
Sen myönsivät toiset ja he ihastuivat niin, että jo milteipä kadehtivat Jönniä sen tulevan suuren voiton, kahdenkymmenentuhannen vuoksi. Joku jo tiesi ilmoittaa rohkaisevan:
"Lotterissahan se kuuluu tää rikas Härkmannikin ensimäisen miljuunansa voittaneen."
Ja se innostutti Jönniä.
"Minä eläisin miljuunalla jo ihan kehvelisti", viehättyi hän kehaisemaan. Ja kun hän sitten itsensä hyvätuuliseksi ryypiskeltyänsä johtui taas Hankulle siitä sen pelastustyöstä puhelemaan, niin hän lupasi:
"Mutta jos lotterissa onnistaa, niin et tarvitse sinäkään, Hankku, kuivin suin kitua."
Ja Hankku uskoi sen. Hänestä tuntui, kuin olisivat jo nuo ryypyt varmat, aivan suussa. Hän aivan esteli:
"Mitä sinä minusta rupeaisit juottamaan… Pane vain rahat pankkiin ja anna kasvaa korkoa."
Mutta hän oli hyvillään, kun Jönni sittenkin lupasi ja aivan kuin vannoi jakavansa tasan.