Koskiyhtiössä Jönnin asia alkoikin luistaa toisin. Siellähän luultiin Jönniä kauppaneuvokseksi, eikä kuten metsäherrat joksikin, ties miksi. Oudostelivat he tosin Jönnin olemusta ja asua. Tultua eivät häntä oikeaksi arvelleetkaan, vaan yrittivät kohdella töykeästi kuten aina jätkää.
Mutta jo ennen alkua kirkastui heille asia, kun Jönni kysäistä väännälti:
"Täälläkö ne ovat koskenostaja-herrat?"
Ja oitis notkistuivat konttoristien selät, sillä he huomasivat seisovansa kauppaneuvos Lundbergin edessä.
"Jahah!" riensi konttoripäällikkö Kahilainen vastailemaan, jatkaen:
"Meille on agronoomi Paapuri suvainnut jo tulostanne ilmoittaa."
Ja aivan tulisella kiireen touhulla hän koki valmistaa Jönnille parasta nojatuolia istuimeksi, viittoen:
"Suvaitkaa."
Ja kun Jönni istahdettuaan asetti silinterihattunsa lattialle eteensä, luuli Kahilainen sen olevan heille ilkeän vihjauksen epäkohteliaisuudesta, siitä, että ei oltu riennetty kuulua vierasta riisuutumispuuhissa auttamaan, kuten olisi pitänyt. Hän aivan harmistui erehdystänsä, riensi itse ottamaan Jönnin silinterin, samalla anoen:
"Suokaa anteeksi!… Se oli epähuomio!"