Ja ääneti kallistui hän Kaisan viereen. Ja Kaisa alkoikin jo taipua.
Sakari jo ihan likisteli ja samalla kysäsi:
»Pidätkö sinä lohduttamisesta? Herran sanalla lohduttamisesta?»
Ja kauvan odottamatta hän lohdutti Kaisaa:
»Kun ihminen ei nuoruudessaan ylenkatso lohdutusta, niin … silloin ei liika viisaus pääse olemaan ruumiin ja hengen vaiva.»
Eikä kulunutkaan montaa hetkeä, kun jo Sakari oli kihlannut Kaisan kolmanneksi morsiameksensa. Ei sitä Kaisa voinut vastustaa, sillä jos kenenkään, niin saarnamiehen ja pankkiirin suhteen on nainen kuten tietty, aina voimaton, heikko ja antautuvainen.
Mutta silloin sattui pieni onnettomuus. Kylänpojat tulivat Kaisan luo, koputtivat, ja kun ei avaajaa kuulunut, sysäsivät itse oven auki, löytäen Kaisan, mutta myös saarnamiehen hänen vuoteensa reunalta.
Ja niin syntyi sananvaihto, ensin säveä, sitte jo toisenlainen. Pian kehittyi siitä käsirysy. Pojat mukiloivat Sakaria aika pahasti, viskasivat hänet lopulta ovesta ulos, vetäisivät oven kiinni, ja vaikka Kaisa oli paennut saunaan, niin jäivät pojat hänen paluutaan aittaan odottamaan. Sakari luuli Kaisan jääneen pojille aittaan, rynnisti ovea vastaan, mutta ovi oli lujasti kiinni.
Hylyt! Ne olivatkin urheiluseuralaisia, tunnuslauseena aksioomi, viisaus, totuus: »Terve sielu terveessä ruumiissa.» He pitivät siis sielua terveenä ruumiin harjoituksilla ja kukistivat pirun valtaa, syntiä ja kaikkea pahuutta ja pahaa, urheilulla, kuten muut Kalevala-, hautapatsas-, pääkallo-ym. arkeologisista tutkimuksista, eli vanhojen peijaiden ruuantähteistä, etsivät sitä ehtymätöntä elämänvoimaa ja -viisautta, jota voi tarjota ainoastaan varsinainen, alati viherjöivä viisaus, viisaudenkirja, ja viisaudenkirja-homma ja varsinkin usko. Oli niillä, urheilijoilla, siis voimaa millä viskata pappi pellolle ja vielä ihan kuin ivalla kehoittivat Sakaria heittämään sielujen parantamisen saarnoilla ja muilla Siionin apteekkilääkkeillä ja parantamaan niitä uudenaikaisilla pahanlääkkeillä, esimerkiksi kolmiloikkauksella, tai ranskalaisella painilla.
»Pilkkaajat!» kauhistui Sakari heidän puhettaan.
Ja nyt alkoi hän ihan raivoissaan kolkuttaa ja pyrkiä takaisin aittaan. Hän löi oveen, että tärisi ja vaati avaamaan. Hän julmistui, kun ei avattu, otti halon ja löi seinään, että paukkui ja jyski, mutta sittenkään ei vain avattu.