»Onkohan siellä, tuolla sillan alla hiiriä… Vai mikä se rapisee!»
Sanomalehden rapinasta tai rouvan neulan rapinasta, se asia lie päähän osunut. Tovin ompeli rouva vielä ääneti, kuumeisena. Pudde oli siinä lattialla kelletellessään avannut takakäpälänsä rumasti auki ja nuuski ja pureksi niiden välistä jotain, kirppuja kai hävittäen.
Ja viimein ei rouva enää jaksanut kiusaansa ja hermostuneisuuttaan hillitä vaan huusi keittiöön sinne:
»Kaisa-Liisa… Kaisa-Liisa hoi!»
Palvelijatar saapui ja rouva alkoi sille aivan riidellä:
»Kuinka Kaisa-Liisakin ja kaikki piiat ovat niin huolimattomat!…
Sillan alla rapisevat hiiret, mutta niitä ei vaan hävitetä.»
Kaisa-Liisa ymmälle ja jo äkeänä tapaili:
»Hiiret!… Mitkä hiiret…»
»No hiiret … hiiret … hiiret», tankkasi rouva kiihtyneenä: »tavalliset nelijalkaiset hiiret… Eikö Kaisa-Liisa nyt sen vertaa ymmärrä», torasi hän, Kaisa-Liisa loukkaantui.
»Senköhän hiiriä tuolla on… Tyhjän sillan alla!» pani hän jo äkeästi vastaan. Rouva ärtyi ja tenäsi: