VÄNNI. Anna tuolle vävyllesi, jotta pääsee elämän alkuun… Sillä hyvä ja reilu miehen alku se on vaikka se on semmoinen kuin nää muutkin tukkilaisvetelykset.
FEDA. No se oli oikein tehty… Hurratkaa Vännille tukkipojat!
JUKKA. Nostetaan Vänniä.
MIEHET. Nostetaan! (Nostavat) Eläköön… Elä-
LEENA (Estää). Ettekö herkeä sitä viskomasta… Menkää matkaanne siitä!
Keikutatte ja pudotatte vielä ja katkaisette taas sivut! Tule pois,
Vänni, tänne minun suojiin. Ja siunaa jo itsesi näistä maallisista, kun
olet kerran oman osasi saanut!
JUKKA. No heitetään Vänni kullallensa… Mutta missä se on se minun oma lintuseni! (Näyttää sormuksiaan) Pirkka! Katsoppas sinä näitä oman kullan kihlakaluja ja tule ja pistä pikkusormesi tuohon lemmen paulaan… Näin ovat ihanat kihlakalut. (Laulaa):
Kultani sormessa kihlasormus kerran kun kauniisti loistaa,
(Pistää sormuksen Pirkan sormeen. Useat jatkavat):
niin ei mikään, ei milloinkaan voi multa onnea poistaa. (Kertaavat:)
ULLA (Tulla helähtää helyissänsä):