SAKU (Jukalle). Nostata sinäkin (Vetäytyy peiton alle) Jukka!… Tässä on hyvä maata!
ULLA (Viskaa huivin orrelle. Kuin itsekseen, hyräillen):
Koskahan mun kultaseni mulle punahuivin tuo.
(Ryhtyy tukkaansa laittelemaan asettaen hivusneulan huuliensa väliin.)
JUKKA (Miettien). Minkä hiton jutkun sille Vännille tekisi tässä (Rutosti Ullalle) Kuulehan, Ulla! Ruvetaanpas yksissä neuvoin Vänniä vastaan.
ULLA (Jatkaa itsekseen hyräilyään. Ottaa huivineulan suustaan ja asettaa sen tukkaansa):
Jos hän tuo sen punahuivin
kesäksi hän talven luo.
JUKKA (Jatkaa pyyntöään). Vai mitä, Ulla?
ULLA (Kertaa iloisena, nopeasti):
Jos hän tuo sen punahuivin kesäksi hän talven luo.