JUKKA (Lyö näppiä ja viheltää kuten hoksattuansa asian). No nyt minä jo!
ULLA. No mitä?
JUKKA. No nyt minä jo ymmärrän!… Nyt minä jo älyän Vännin vehkeet… Ilmanko se jo Räyringissä asuessaan itse oli tarjonnut lainaa tälle Jutikalle, kun tämä oli saanut maksaa kymmenen tuhatta sitä Kolokankaan entisen renttuherran takuuta… Ukko, joka ei olisi antanut muille viittä penniä velaksi, vaikka häneltä olisi mustalaisen voimalla ja sitkeydellä apua rukoillut!
ULLA. No ilmankos se olisi muuttanut Räyringistä tänne ihan talon aitan oven eteen!… Nyt ota, Jukka, lintu lennosta kiini ennen kun se ansaan tarttuu!
(Suinailee Pirkan huivia.)
SAKU. Vai täällä se Vänni nyt eukkoa onkii… Se jo kosi kaikki Räyringin tytöt ja lesket. Leskiltä sai rukkasia ja tytöiltä uuniluutaa. (Muuttaa sänkyyn venymään) Tuossa on pehmeämpi venyä!
JUKKA. Vai täällä tuo ukko-höperö häärää! (Jutauttuu leuvasta Ullaa.
Nopeasti) Kuulehan, Ulla!
ULLA (Lyö leikillä huivilla). No!… Elä nipistä toisen omaa!
JUKKA. No elähän nyt suutu joutavasta… Ei se suu pussaten pahene, eikä tyttö likistellen… Nostiko Ella Pirkkaan lempeä… Vännille nimittäin?
ULLA. Nosti… Ja nousee… Viisikolmatta markkaa antoi Ellalle Vänni.