ULLA (Reippaasti laulua jatkaen, tehden tanssiliikkeitä laulun tahdissa):
Koivu niin kauniisti viherjöipi ja käki se koivussa kukkuu. Vaan koivun juurella teltassaan mun armaani rauhassa nukkuu.
(Kertaa hyvin nopeasti, pyörähdellen):
Vaan koivun juurella teltassaan mun kultani rauhassa nukkuu.
Kuule Jukka kun minä sinulle supatan: Tässä talossa on tyttö, joka on iloinen kuin lintu ja kaunis kuin kukka. Anna sinä Ellan lempi nostaa, niin se lintu lentää polvellesi ja (pyörähtää reippaasti) noin on silloin iloista elämä… Mutta kuulehan kun minä sinulle supatan toiseen korvaan. (Saku vetäytyy penkille syrjälleen loikomaan.)
JUKKA. No valehtelehan nyt… Tähän oikeaan korvaan.
ULLA (Jukan korvaan). Sitä kaunista lintua rakastaa vanha Vänni, joka ei ole sitä vielä nähnytkään.
JUKKA. Elä nyt uskottele… Jotta ei ole nähnyt.
ULLA. No totta on kuin tuhman vala! Kaksi on kappaletta maailmassa, joita ei Vänni ole koskaan nähnyt, nimittäin tämän talon tyttöä ja päänsä takapuolta… Vasta talvella muutti Räyringistä tänne Vännin taloon, sai talon omakseen ja ukko Vännin nimekseen, mutta Pirkkaa ei ole ukko saanut vielä katsahtaakaan, ei silmän herkuksikaan.
SAKU. Se onkin sitte se entinen Salmelan talon ukko sieltä
Räyringistä… Sehän se möi talonsa ja muutti tänne.