PIRKKA. Sano sille Vännille, jotta menköön kissan häntään koko ukko!
(Menee kamariin.)
JUKKA. Saakelin nätti tyttö ja kerrassaan reilu luonnoltansa!
SAKU. Se on tämän saman Jutikan tyttö, jota ne jo siellä Patanassa kehuivat kauniiksi… tyttöä nimittäin.
JUKKA (Harmittelee). Saakurin tyttö, kun livahti pois… Tuonnekohan se kamariin nyt aikoo kätkeytyäkin? (Koputtaa ovelle) Pirkka hoi… Pirkka!… Vastaa nyt edes, Pirkka!
PIRKKA (Kamarista). No enkä vastaa… Elä huudakaan turhaa!
JUKKA. Ah kun sinä rupeat ylpeäksi! Tule pois, Pirkka, ja istu pankolla tukkipojan silmän ilona… Pirkka… Kuulehan, Pirkka, kun minä sinulle laulan. (Laulaa reilusti):
Aina mun kultani akkunalla
on kukkinut punainen kukka.
Kultani on niin iloinen
Ja hieno on hällä tukka.
ULLA (Saapuu, kertaa lauluun tarttuen):
Kultani on niin iloinen
Ja kaunis on minulla tukka.
JUKKA. He-hei!… Ulla!… No mistä viskasikin sinut mustalaisista ihanimman!… Ja minnekä sinä henttusi heitit.