SAKU (Nousee longottaen). On siinä näkyy hatun näköistä. Kenenkähän lienee… kun on siihen alle jäänyt.
JUTIKKA. Siihempähän on jäänyt vieraan alle.. (Oikoo hatun ja panee päähänsä) Alkaakin jo vanheta hattu… Nikulan kaupasta ostin kahdella markalla jo toissa vuonna ja sanoi Nikula sen ikänsä kestävän, mutta eipä näy senkään puheisiin olevan luottamista. (Lähtee.)
LOTTA (Lähtee jälestä). Kuulehan Jutikka, kun minä vähä sanon… ennenkun nyt päätät!
PIRKKA (Yrittää kieltää). Äiti hoi…
LOTTA (Keskeyttäen, mennessään). No mitä sinä nyt siihen vielä sotkeennut… ennen aikojaan… (Ovessa) Ikäänkuin nyt isäsi ei sitä paremmin ymmärtäisi! (Poistuu.)
JUKKA. Sulhastako ne lähtivät tälle ylpeälle tytölle haastattamaan?…
Hä, Pirkka?
PIRKKA. No mitäs se sinuun kuuluu!…
JUKKA. O-hoh… sitä nuoren neidon ynseyttä… Onko se sulhanen jo oikein viisas vanhuuttansa?
PIRKKA (Hypähtää ylös). No se asia ei kuulu syrjäisille! (Akkunasta)
Isä hoi!
JUTIKKA (Ulkona). No?