JUTIKKA (Lopettaa pieksujen suinailun). Hyvät… hyvät on pieksut siinä… Saa reittä myöten mennä veteen, eikä kastu.
HUUTO (ulkona). Jutikka hoi!… Onko se Jutikka itse siellä tuvassa?
JUTIKKA (Rientää avaamaan akkunaa. Itsekseen). Kuka siellä tiellä nyt huutaa. (Kovasti, ulos) Kuka siellä huutaa minua?
HUUTAJA. Minähän se… Oletko sinä kotona?
LOTTA. Jos se on se Varilan vävy akkoineen, niin sano jotta et ole kotona… Se tulee siihen taas kahvia vahtimaan!
JUTIKKA (Huutaa ulos). Mitäs sinulla on asiaa?
HUUTAJA. Se Vänni on hevosineen täällä tiellä. Olisi tahtonut sinun kerallasi puhua.
JUTIKKA. Ka käske tulla tupaan… Kotonahan minä olen.
HUUTAJA. Sepä puhuisi siitä Pirkan asiasta, eikä tahtoisi itsensä tytön kuullen vielä alottaa.
JUTIKKA. No sano, jotta minä tulen sinne, kun tässä vain ennätän pistää
hatun päähäni! (Lotalle) Se olikin tämä Juoperin Matti, joka huusi..
(Hattuaan etsien) Missähän se minun hattuni on, niin minä menen sen
Vännin puheille.. (Sakulle) Onkohan se siinä vieraan alla… se hattu.