PIRKKA (Nauraa). Voi, voi kun sinä Ella puhut hullutusta!… No entäs sitte?
ELLA. Nyt ilmestyy taas se ruutuverinen… Tuossa yhtyvät tiet ja nyt on noin paljon iloista väriä… Yhtä iloa on koko elämä. (Ullalle) Hoihkase sitte, Ulla, Teerisen talolle, jotta tietävät tulla tänne murkinalle.. (Povaa) Noin se nuori ruutuverinen rakastaa sinua, Pirkka… Tässä on kihlasormus… tuossa ovat hääkortit ja herttaässä ja tässä avioliitto ja lapset… Ja tämä ruutuverinen kulkee vettä myöten airoton vene aluksena ja vene on pyöreä kaikin puolin.
PIRKKA (Huudahtaen). Ella!… Nyt minä tiedän: Jukka on käskenyt sinun povata…
ELLA. Jukka!… Ella ei puhu käskettynä. Kortit puhuvat käskemättä…
Kortti ei koskaan valehtele.
PIRKKA. Elä väitä… elä väitä yhtään… Tukkilaisella on pyöreä puu aluksena ja Jukka on tukkilainen. (Viskaa Jukan pieksut) Tuossa ovat sen pieksutkin vielä jälellä… Vieläkö kiistät. (Menee kamariin.)
LOTTA (Palaa). Sinne näet kaatuivat Vännin maidot… Eikä ollut miehistä sen verran apua, että olisivat aikanaan ottaneet hevosen kiini… Potaattiako se tää Ulla keittää…
ELLA. Potaattia, hyvä emäntä… Joukko on syömättä Teerisen talossa, niin käskin Ullan keittää perunoita… Anna, hyvä emäntä, reikäleipää tästä vartaan nenästä.. (Ottaa leivän) Luoja hyvä isä siunatkoon sinulle sijaan… Ja hyvän antakoon sulhasen nuorelle tyttärelle… Hoihkase, Ulla, joukko jo tänne! Hyvät ovat sinulla leivät, emäntä.
JUTIKKA (Palaa). Se on se Vännin hevonen liika lihava, kun ei kestä huonoissa pitimissä… Tietäähän ne rikkaan syöttiläät…
ULLA (Huutaa ovelta). Ho-hoi! Tulkaa syömään! Potaatit ovat kohta kypset! (Saku palan. Nykäsee Ullaa kylestä) No (Lyö) Etkö pidä kurissa kynsiäsi! (Ryhtyy Ellan kanssa ruokaa laittamaan)
JUTIKKA. Hyvä toki, että ei itse Vänni sattunut kärriin ja tappanut itseään siinä rytäkässä!.. (Jorri tulee) Siinäpä tulee vähä mojakka mies!