JUTIKKA. Johan sen näki eleistäkin, jotta laiska se on.
POIKA (Ovelta). Vännin ruuna on päässyt irti ja juoksee maitokuorman kanssa pitkin tietä.
VÄNNI (Syöksyy kengät kädessä ulos). Ruunako!… Prtuu… prtuu…
Hattu!… hattu lempo (Kääntyy hattuaan sängystä ottamaan)… Prtuu…
perhana… (Viskaa kengät pois) Kaataakohan tuo sen maitokuorman…
(Ulkona, kovasti) Ptruu, ruuna… Ottakaa kiini heittiö!
LOTTA (Jutikalle, hätäillen). Mene nyt sinäkin siitä apuun… Mene nyt sukkelaan ennen kun kaataa maidot!
JUTIKKA (Ulos kiirehtien). Mikä sen nyt päästikin irti…
LOTTA (Rientää perässä). Saavatkohan nuo tuon kiini ennen kun se kaataa maidot!
SAKU (Nousee, haparoi ensin hatun otsalleen, nousee seisomaan, venyttelee ja haukottelee). Pitäisi tässä lähteä ulkona pistäytymään (menee veltosti), niin näkee miten niiden Vännin maitojen kanssa on käynyt.
ELLA (Ovessa, tullen Pirkan kanssa). Pirkka-kulta!… Elä usko mitä ihmiset sanovat, vaan mitä kortit sanovat, sitä Pirkka aina usko… Tulehan kun povaan sinulle!… Kaikki haastan, niin kuin on alussa määrätty sinulle tapahtuvaksi.. (istahtaa pankolle) Vaikka tässä pankon kolkalla katsomme millainen on kohtalo sinulla… Istu siihen, kultasirkku! (Kortteja seottaen) Muu joukko jäi sinne Teerisen taloon… Kohta tulevat kaikki tänne… Nosta nyt tuosta kahdesti, Pirkka.
PIRKKA (Nostaa). No… Vain jos nyt vaan valehtelet, niin… Voi miten on huonoja värejä.
ELLA. Ensin on huonoja värejä, sitte tulee hyviä värejä… Tulee rakkauden värejä. (Huutaa) Ulla! (Ulla tulee) Ota, Ulla, tuosta emännän perunoita ja laita kattila tulelle… Pane jotta riittää lapsillekin (Ulla ryhtyy perunan keittoon) Noin on iloiset kortit sinulla… Tuossa on ruutuverinen mies… Se tulee maata myöten vetten takaa… Tuossa ovat pahat kielet välissä ensin… Mutta sitte taas selviää kaikki. (Ullalle) Ota, Ulla, suolaa emännän säiliöstä ja pane suola potaattiveteen, niin maistuvat perunat paremmilta. (Povaa) Tässä on välillä vanha ristiverinen, rikas mies… Mutta ei se ole se oikea sinulle… Sen kanssa olisi sinulla noin paljon mustaa murhetta maailmassa… noin paljon suuria suruja… Ja yhä vain mustia värejä… Hhuu! (Viheltää, ihmetellen.)