HEILI. En minä… Välttää tämä ilmankin…
SAKU. Tämä on hyvää, verestä voita… Saarukan emännän kirnuamaa… Ota nyt vain!
HEILI (Kaapaisee rinkelillä voita). No.
SAKU. Ota nyt enemmän.
HEILI (Kaapaisee vielä). No… Nyt jo välttää. (Rykäisy metsässä.)
SAKU. Perhana!… Sieltä tulee joku… Tule, mennään tuonne jokirannalle… Siellä ei ole ketään häiritsemässä… (Katsoo) Se on meidän Ruoka-Leena… Ota sinä se rinkelivyyhti! (Lähtevät vasemmalle. Saku riiputtaa konttia mukanaan.)
LEENA (Saapuu oikealta pieni hernesäkki selässä ja kaksi palvattua lampaan jalkaa kädessä. Heittää säkin kattilan luo). Siinä häntä nyt on hernettä muutamaksi päiväksi koko roikalle. (Tarkastelee lihaa) Kolme markkaa näet otti jalasta se Juoperi… Mutta onhan se hyvää rokkalihaa. (Haistelee) Suolaisellehan tuo haisee. Joutavatpa he siinä riippua. (Ripustaa lihat oksaan ja ryhtyy keittopuuhiin) Tulevatkin kohta miehet sieltä Harjukoskelta syömään… Joutaapahan jo ruveta siinä soppa vähän kerrassaan kiehumaan. (Katsahtaa kattilaan) Riittääkin tuota tuossa… niin että ei tarvitse vettä lisätä… (Poistuessaan) Ja syökööt vähemmän ja juokoot vettä suorastaan joesta viljemmältä.
PIRKKA (Saapuu, istahtaa kivelle, nypläilee arpaheinää ja hyräilee):
Pien' aalto rantaan rientää ja siihen nukahtaa. Vain haudan tyyneydessä mun syömein rauhan saa.
JUKKA (Saapuu, pysähtyy). Pirkka!.. (Pirkka luo katseensa maahan)
Pirkka!