LEENA (Kauhistuen). No ilmankos minä näin unta Jorrista, jotta Jorria uhkaa joku iso vaara ja jotta hyvä olisi silloin että olisi miehellä ystävä, joka toki kohentaisi… Koskiko se kovasti?… Ja mihinkä se nyt lankesi Jorri?
JORRI. Ka mustalaisen akkaan…
LEENA. Häh?
JORRI. Ka Ellahan se istui selin tuossa keskellä tietä tään Jukan kanssa, niin en älynnyt ja lankesin… Ja sitte arvelin, jotta tottapahan se Leena hieroo vielä tämän kerran.
LEENA. No johan se nyt ei Leena hieroisi tukkijoen parasta miestä!… Hieroohan se toki Jorrin!… Ja on siitä Leenasta ollutkin jo turva toiselle miehelle maailmassa, vaikka eipä ole vain Leena kenenkään kauppoihin kietounut, vaikka olisi sillä ottajia ollut… Kuule! Käy nyt pilko vähän keittopuita, niin minä sillä aikaa käyn huuhtasen nämä sinun alushousut… Tässä on kirves! Minä tulen sinun kanssa yhtä matkaa rantaan asti. (Lähtevät.)
ULLA (Syöksähtää oikealta). Eihän sitä Pirkkaa näy täällä. (Huutaa)
Pirkka!… Jos olet täällä, niin elä tule… Vänni tulee!…
(Ryhtyy soppakattilaa hämmentämään.)
VÄNNI. Soppaako sinä keität?
ULLA. Soppaa… Minä olen nyt tukkilaisten emäntänä.
VÄNNI. Meilläkin siinä akat eilen keittivät lammaslihasoppaa… Niitä oli viime kesäisiä lammaslihoja, niin mitäpä heistä enää säästää… kun rupesivat matoutumaan… Eikös sitä Jutikkalan Pirkkaa ole täällä näkynyt?