JUKKA. Se on oikein!… Pidä sinä Jorri vain rokasta huoli… Ja kule aina ummessa silmin, jotta et näe liikoja, Jorri!
JORRI. Ka mitäpä tässä on näkemistäkään!… Tuolla jokirannallakaan ei ole tällä kertaa muita pussaajia kuin Saku ja se Viitalan Antin tyttö.
PIRKKA. Onko Heili siellä!… Minä menen Heilin luo!
(Lähtee oikealle.)
JUKKA. Ja minä Sakun (Lähtee jaiestä.)
JORRI. Se on Heili täällä toisaalla päin… (Itsekseen) Ne menevät omalle rannalleen! (Tarkastaa lihat) On siinä Leenalla hyvää rokkalihaa nyt… Viime viikolla olikin jo Leenalla niin huono ruoka, jotta eikö nuo jo lienekin sen tähden ruvenneet pusuilla herkuttelemaan… koskapa on joka kiven takana jo hilsuttaja. (Sytyttää piippuaan ja astuu sen johdosta Leenan kanssa vastatusten) Kah…
LEENA. Herra isä siunaa sitä Jorria… Eikö sillä nyt ole enää silmiä päässä, kun tuolla tavalla töksähtää tulijaa vastaan!
JORRI. Onhan ne nää silmät… mutta sivut ovat kipeät, niin sitä sen tähden töksähtelee… Jos Leena ennen syöntiä joutaisi niitä vähä hieroa lykkimään…
LEENA. No voi, voi sitä Jorri-rukkaa, kun sen sivut ovat aina vain avun tarpeessa… Tukki-ruhkaako sinä nyt taas niin väänsit, vai pölkkyäkö nostit, jotta sivut vääntyivät?… Jorri-rukalta!
JORRI. Eipä se nyt ollut nostamista… Minä vain muuten ainoastaan lankesin.