JUTIKKA. Mhyy!
VÄNNI. Tämä… tämä on nyt rokka-Leenana tukkijoella. Ja näkyypä tää osaavankin soppaa keittää.
JUTIKKA. Ka mikäs hänen on osatessa!… Entäs onko se Jukka niminen mies vielä täällä?
ULLA. Jukkako täällä!… Jukka lähti jo toissa päivänä Ameriikkaan…
Ei se enää tämän puolen hilsuista huoli.
VÄNNI. Ka eipä hän niitä saisikaan!… Minä ostin Tunkarin Mikolta sen kotitalon velkakirjan ja syksyllä pannaan ryöstöön talo.
JUTIKKA. Ka mitäpä siinä sitte muuta kun lähdetään kotiin. Kun Pirkka ei kerran ole täällä.
VÄNNI. Ka tottapa hänet kotona tapaa! (Lähtevät.)
ULLA (Ottaa pari tanssiaskelta. Nauraa). Ukko on aina hauska lempiessään. (Viulun soittoa) Äs!… Feda! (Ryhtyy soppaa hommaamaan.)
FEDA (Tulee takaapäin, panee viulun kivelle. Suutelee takaa). Täälläkö sinä minun sirkkuseni… (Suutelee) Sinä minun keväinen käkeni. (Ulla ei ole tietävinäänkään) minun.. (Kiertää eteen) Miksi et luo minuun katsettakaan?… Oletko kylmennyt minulle? (Tarttuu käsivarteen, hellästi) Ulla!
ULLA (Muka ynseäksi tekeytyen). Joko on isältä lupa?