FEDA. Ah, se isä!
ULLA (Irrottaa käsivartensa). No kun ei, niin pysy sitte yhä erossa.
FEDA. Tuhat puuttuu lunnaista vielä… Mutta elä sinä sure, Ulla, sillä mustalaisen maailma on iloinen ja sen isänmaa on iso ja rikas… Katso sinä Ulla tätä sinun Fedasi viulua!… Siitä ne sävelet sinkoovat!… Kuukauden kun on kultasi vielä isossa kaupungissa soittamassa itsellensä keisarille, niin maksetut ovat lunnaat isälle ja hopeaiset helyt minä vielä ostan kullalleni ennen kuin teemme yhteisen teltan… Kuule miten ihanasti se Fedasi viulu vinkuu, Ulla! (Soittaa.)
ULLA (Tekee soiton mukana joitakin sulavia tanssin tapaisia liikkeitä).
Mutta katso, eikö ole tyttökin ihana, jos on kaunis soittosikin!
FEDA. Ihana… ihana olet sinä Ullani… sinä mustalaisen morsian, ja iloinen on hänen elämänsä (Laulaa):
Kaunis kukka, kaunis lintu, kaunis linnun laulu on, mutta kahta kauniimpi on mustalaisen morsion.
(Ulla kertaa viime säkeet yhdessä, häviten kuin huomaamatta, heittäen lentomuiskun mennessänsä.)
Kah… Minnekä se lintu hävisi!… Tuuliko vei ihanan tytön… Ah…
Isä-ukkonsa tulee sieltä!
JUNNU (Saapuu, tiukankaulain kädessä). Sampalta ostin nuo hevosen tiut… Kymmenen markkaa otti kahdesta tiuku-tusinasta!… Mutta saakoon Samppakin kerran kylliksensä!
FEDA (Lyö Junnua olalle). Kuule Junnu!