JUNNU. Ka niin kuin sanoin: Tuhat markka kun vielä tuot, niin tyttö on omasi.
FEDA. Ahne sinä olet Junnu, kuule… Ahne olet rahalle, kuten kuolema ihmiselle. Mutta ei se paljon ole semmoisesta tytöstä!
JUNNU. Ja kaupan tekijäisiksi vielä tusinan tiukuja ja äidille hopeaiset korvarenkaat!… Sanaansa ei peräytä Junnu.
FEDA. Kaikki olet sinä saava ja vielä paljon sen lisäksi… Niin että mitäs siinä sitte muuta on kuin kättä päälle vielä kerran.
JUNNU. No tuohon käteen. (Poistuvat käsikädessä) Mennään tästä
Harjukosken kautta Jylhälle suoraan…
LEENA (Palaa, ripustaa housut kuivamaan). Joutavatpa ne tuossa riippua ja kuivaa… Jorrin housut… (Huokaa) Hyvä mieshän se Jorri on… Ja kun tässä minullakin on jo tätä ikää yli neljänkymmenen kahdeksan vuoden, niin mitäpäs minä enää valitsen… Mieshän se on Jorrikin… Eivätkä minusta enää tällä iällä sen paremmat herrat huoli… Missä hän nyt vain viipynee! (Huutaa) Jorri!… Jorri hoi!
JORRI. Hoi!
LEENA. Tule jo pian niin Leena hierasee ne sivut terveiksi ennen kun tässä tulee syömäaika. (Itsekseen, laitellen hieromasijaa) Vaikka tuossa nurmikolla häntä hieraista höyräyttää… (Tekee voileivän) Ja antaa hänelle vaikka voileivän, ennen kun muut tulevat… Ei tätä kallista voita kannata kaikilla syöttää.
JORRI (Saapuu piippu hampaissa ja halkotaakka selässä). Siinä on halot… Vaikka tästä paidan päältä hieroo Leena. (Riisuu takkinsa ja liiviinsä) Tulee se silläkin terveeksi… (Rupeaa mahalleen) Tässä onkin nurmikko lojua. (Vetelee savuja mahallaan venyen) Joko se Leena joutuu?
LEENA (Hääräten). No joko se nyt on mahallansa!… Kun minä olisin antanut tästä voilevän hierojaisiksi, niin ei tuo voi siliä!