LEENA. Ei… ei sitä tiedä hetkeään tässä maailmassa… Ja johan tämä
Jorrikin on ikämies.
JUKKA. Johan tämä Jorri on siinä ijässä…
JORRI. Sieltä… sieltä… niin!… Hyvä… hyvä hieroja tämä Leena on.
LEENA. Ja onhan tässä jo iän pitkään kokoontunut yhtä ja toista muutakin kavetta: On tässä tämä oma rokkakattila ja mitä muuta tukkijoellakin tarvitaan aina kahvikuppeja myöten… Ja siihen lisäksi on sitä vähä rahojakin säästynyt: Kolmeen sataan markkaan on kylässä lainana ja omassa säilössäkin on jo toista sataa markkaa ja neljättä tynnöriä ruista ja neljän tynnörin verta otraa… Niin jotta jo sillä viljan puolellakin menisi kaksihenkinen pere talven yli… Ja tottapahan sitte taas luoja konstit neuvoisi millä eteenpäin elää.
JUKKA. Hyvä elämän alkuhan se jo olisi.
LEENA. Ja eikä sitä toisekseen tiedä milloin tää yksinäinenkin mies sattuu kuolemaan, niin silloin on myöhä katua että jäi sekin askel tekemättä ja kokematta, miltä se maistuu elämä oman ystävän kanssa… Mitenkä paljon sitä on jo tälläkin Jorrilla ikää?
JORRI. Niin ikääkö?
LEENA. Niin… Sitä ikää?
JORRI. Ka enpä minä kumminkaan mene naimisiin… niin jotta mitäpä sillä on silloin iällä väliä.
LEENA (Hämmästyneenä). Mitä?