HEILI (Puseroaan nypläillen). Sanoin.
SAKU. Mitä se sanoi siihen?
HEILI. Eihän tuo mitään. Kysyi vain sinusta jotta: Jaksaakos se akkaansa elättää.
SAKU. No mitäs sinä sanoit?
HEILI. Jotta jaksaa… Eikä se sitte enää sanonutkaan muuta kuin jotta: no ottakoon sitte.
SAKU. Vai kysyi se sitä elättämistä. Mikäs minun on jaksaessa sinusta huolta pitää!… Entäs mitä äitisi sanoi?
HEILI. Eihän tuo mitään erikoista sekään… Kysyi vain jotta: onko se sen Malakias Vinnilän poikia sieltä Räyringistä… Ja minä vain sanoin jotta: eikö tuo liene.
SAKU. Se oli väärin… Olisi pitänyt sanoa, jotta minä olen sen Juppa
Vinnilän… Se Malakias Vinnilän poika on juoppo.
HEILI. Ka mistäpä minä tiesin… kun et sanonut.
SAKU. Hyvästipä tuo sitte meni, kun ukko ei ollut vastaan. Nyt vain ostetaan kihlat, niin asia on valmis… Lähde tänne ruokapaikkaan. Minulla on siellä vehnäistä… Tahi kuulehan ensin. (Panee hanurin maahan ja suutelee) No nyt mennään. (Ottaa hanurinsa mennessänsä) Oli se hyvä, jotta näin selvästi meni.