ELLA (Saapuu paperossi suussa). Kintut olivat repeillä kanervikossa, kun juoksin tuosta ahon poikki suoraa tietä. Verille olivat pohkeet mennä. (Imasee savut) No mitä kuuluu, kultaseni?
JUKKA. Ei kuulu Ella erikoista… No entäs sinulle?
ELLA. Hyviä kuuluu… oikein hyviä kuuluu… Kaikki menee niinkuin voilla voideltu olisi… Ei jää sinulle kohta estettä pienintäkään… ei surua vähäistäkään.
JUKKA. Suostuukos rokka-Leena?
ELLA. Leena suostuu… Leena on iloinen, jos saa Vännin mieheksensä… Ja sillä on päätetty koko asia. (Imasee savut) Ei tuosta enää savuja lähde. (Viskaa tyngän pois.)
JUKKA. Mutta entä Vänni! (Poleksii paperossin tynkää) Se hylky on nyt silmät auki.
ELLA. Vänni ei tiedä, ei niin mitä… Pirkkaa hän ei tunne… Leenaa hän ei tunne. Hän kosii Leenaa Pirkkana ja sitte on jo myöhä peräytyä… Vieraat miehet panemme oitis varalta ja silloin on Vänni kiini ja Pirkka vapaa. Ja sinulle on tie auki jos kunne mennä… No sieltä jo tulee Ulla hametta tuoden.
ULLA (Saapuu). Siin' on Leenalle Pirkan vaatteet. Itseltään pyysin tytöltä, mutta en sanonut mitä varten. (Kaivaa taskustaan) Ja täss' on maalit jolla maalataan Leenan posket punaiseksi… Ihana tulee Leenasta morsian vielä. Niin tulee ihana, jotta sinäkin, Jukka, rakastuisit. Ja täällä… (Kaivaa rahan taskustaan, asettaa kämmenelleen, ojentaa Jukan nähtäväksi) ja täällä katso mitä on Jukka.
JUKKA. Rahaa.
ULLA (Lyö toisella kädellään rahan päälle). Viisimarkkanen on ja Vänniltä juur'ikään saatu. (Pyörähtää ympäri) Ja arvaa mistä hyvästä sain?