PIRKKA (Keskeyttäen). Istuhan nyt ja ole tyyni, ja puhu rauhallisesti… Kuulehan nyt!… Panehan nyt kädet noin. (Työntää Jukan kädet polvelle)
JUKKA. No?… (Odottaa) No Pirkka?
PIRKKA (Väsyneesti). Niin… Ei mitään… Kaikki on vain niinkuin ennenkin… Tiedäthän sinä sen.
JUKKA (Huokaa). Ah… Ennallansa on kaikki huono. Setälle kirjotin Ameriikkaan, jotta hankkisi työpaikan, ja vuottelen nyt vastausta häneltä… Ja sitte minulla on vielä toinen välikeino, mutta sitä en minä nyt vielä sano sinulle… Mutta ehkä kohta kuulet. Ulla antoi erään neuvon.
PIRKKA (Välinpitämättömän näköisenä). Mikä se on?
JUKKA. Elä nyt kysy vielä… Mutta jos onnistuu, niin sitte ei lopu onni meiltä eikä ilo näiltä mailta… Ja jos ei se vetele, niin toisen täytyy onnistua. Tulehan tänä iltana tänne Juhannuskokolle!
PIRKKA. Niin… kun se takkiainen ei taas jälestä tulisi… Yhähän se vain perästä pyörii.
JUKKA. Heitä se huoli nyt vaan minulle. Ennenkun kokko palaa, niin on ehkä jotakin tehty, niin että saat rauhassa iloita muiden mukana.
PIRKKA (Huoaten). Ah… Suruiset taitavat ilot tulla… Mutta olkoon!… Äiti odottaa. (Lähtee) Minä sitte tulen ehkä iltasilla… Tule vastaan Törmän Juhon veräjälle.
JUKKA. No tuohon käteen, kultaseni! (Yksinään) Ellan olisi pitänyt jo joutua tänne… Saa nyt nähdä suostuuko asiaan rokka-Leena. Epäilin hieman ruveta, mutta nyt taas, kun näin hänet kyynelissä, olen valmis vaikka mihin. Säälikin jo ajaa siihen.