LEENA (Pudottaa kanervat helmastaan maahan). Toin noita kanervan hyväkkäitä omalta osaltani kokon tarpeeksi, kun sattui matkalla ja kun tässä nyt semmoinen asia on tulossa… Onko se Vänni käynyt jo puhumassa!
ELLA. On. Vänni rakastaa sinua. Sinun nyt vain pitää olla viisas, muuten ei tehohde lempi.
LEENA. Viisasko?… Herra isä siunatkoon… ihanko minun nyt vielä pitää olla viisas etovertaisen asian takia… Eikö se nyt jo se konsti tehonnut?
ELLA. Tehoitsee se, tehoitsee… Mutta siinä tarvitaan vielä, jotta itse osaat olla taian mukaan.
ULLA (Neuvoo). Ensiksi sinun pitää pukeutua näihin vaatteisiin.
LEENA. Niihinkö… Onhan minulla oma ristiraitainen kirkkohame ja sit…
ELLA (Keskeyttäen). Mutta tähän pukuun on nostettu lempi… Älyätkö!…
Se ei muussa hameessa tehoitse… Ota nyt se puku oitis.
LEENA (Haistelee pukua). Tavalliselta naisen vaatteeltahan tämä haisee… Ei tässä mitään sen kummempaa lempeä ole.
ULLA. No sinä et ymmärrä sitä… Eikä sitä saa kyselläkään, muutoin se taika ei auta.
LEENA (Suostuu pukeutumaan). No hyvä isä siunatkoon, mihinkä villiin tässä pitää ihmisen joutua vielä vanhoilla päivillänsä… Ikäänkuin noita sulhasia nyt ei vähemmällä saisi… Kun tääkin — tukkijoen Jorri on ihan hulluna minun perästä, semmoinen kasottunut vanhapoika, mutta se hänestä huolikoon, konnuttomasta miehestä… Mutta tällä Vännillähän tällä on toki hyvä talo ja karja ja muutenkin kun on isäntämies, niin mitäpä tämä näin ikäihminen sen parempaa tarvitseekaan.