ULLA. Mutta puhua sinä et saa silloin muuta kuin vain yhden sanan, kun se kysyy.
LEENA. Sus siunatkoon!… Enkö minä saa puhua?… (Viskaa jo vaatteet pois) Vähättelen minä toki moisesta miehestä, jos se ei puhua anna!
ELLA (Oikaisee). Saathan sinä muulloin… saat jos kuinka paljon, vaan ei kosiessa… tahi taika ei auta.
ULLA. Sitte jälestä päin pidä ukkoa niin tiukalla, jotta ei tee mieli enää uusiin naimisiin, jos sinusta leskeksi jäisi.
LEENA (Kokoilee vaatteet taas). No johan hänen nyt tarvitseisi uusiin naimisiin… Välttää se kun jo saa kaksissakin naimisissa hänen lainen mies olla… On näitä toisia, jotka eivät pääse kunnolla yksiinkään ennenkun jo kuolema tulee ja korjaa pois… Ja niinhän ne sitäkin Jorria kehuivat, jotta sitä ei saa naimisiin vaikka voissa keittäisi, vaan pehmenipä tuon senkin sydän kun Leena sivut hieroa nöplötteli.
SAKU (Tulee). Leena hoi… Huttukattila palaa pohjaan. (Poistuu.)
LEENA (Säikähtää). No kaikki hutut tässä nyt unohtuvat!… Eivätkä nekään miehen tolvanat älyä sen vertaa, jotta hämmentäisivät… (Mennessään) Tule, Ulla, neuvomaan, miten nämä rytkyt päälle pannaan.
ULLA. No… minä tulen… (Ellalle) Pidä Ella Vännistä huolta.
JUKKA. No, Ella! Mitens se menee?… Saako Vänni lintusensa?
ELLA. No kun Ella on luvannut, niin silloin ei seula vettä vuoda, jos ei se asia tapahdu!…