JUKKA. No ihanko puhut valehtelematta?
ELLA (Lyö reiteensä). No tuossa paikassa istuu Vänni satimessa!… Ja siinä satimessa kun istuu, niin ei enää toiseen pyri.
JUKKA. No ei… Totisesti ei pyri!
ELLA. Hys!… Jorri tulee… Mennään tänne vähän supattamaan.
(Menevät.)
JORRI (Yksikseen). Hyvä se on tuo pyhäpäivä olemassa, mutta on se tääkin palkanmaksupäivä yhtä hyvä… jos ei ole parempikin. (Raaputtaa leukansa alusta) Kun saa tuota rahaa. (Haukottelee) Mitenhän rikkaaksi sitä paisuisikin, jos olisi joka päivä litviikkipäivä.
VÄNNI (Saapuu). Mistäs se tämä mies on kotoisin.
JORRI. Känsälästäpä sitä vain.
VÄNNI. Vai sieltä…
JORRI. Sieltä.
VÄNNI. Sieltä Känsälästähän se isä-ukko kuuluu ostaneen aikoinaan sen hiirakon tamman, jonka sitte möi mustalaisille… Mikä viisikymmentä vuotta hänestä jo tullee aikaa.